TraveBLOGue

Bobby taxilla Guyanaan kuolemaa uhmaten

4. 7. 2013 4:59

WP_000414

Bobby taxi on nopea tapa siirtyä Paramaribosta Georgetowniin (Guyana) sanottiin. Se on helppo ja mutkaton luvattiin. No osuivathan nuo tavallaan oikeaan, sillä hinta oli kohtuullinen (25€ + lautat 15€) ja nopea se ainakin oli muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Valitettavasti mainospuheet vain jättivät kertomatta, että tämä matkustusmuoto sopii vain ja ainoastaan niille, jotka tykkäävät flirttailla kuoleman kanssa tai joita elämä on muuten alkanut niin kovasti kyllästyttää.

Ongelma Surinamista Guyanaan matkustettaessa on se, että maiden välisen rajajoen Albinasta ylittävä lautta liikennöi vain kerran päivässä ja senkin reissun se tekee aamulla noin yhdentoista aikaan. Jotta lautalle ehtii julkisia käyttäen on matkalaisen yövyttävä Nieuw Nickeriessä, jossa ei ole yhtään mitään. Jos tämä vaihtoehto ei miellytä niin ainahan on olemassa taksi, jolla voi Paramaribosta lähteä matkaan yön pikkutunteina. Tälle vaihtoehdolle vain tulee hintaa melkoisesti, vaikka taksit Surinamissa halpoja ovatkin. Näin ollen Guyanalaiset haistoivat markkinaraon ja alkoivat liikennöimään Paramaribon ja Georgetownin väliä ns. Bonny takseilla eli huonoilla penkeillä varustetuilla Hiaceilla. Kaupunkien väliä sahaa joka päivä useita autoja ja ne lähtevät liikkeelle Paramaribosta 5-6 aikaan aamulla, noutaen matkustajat majapaikoistaan.

Tämän jälkeen kuljettaja iskee ns. tallaan pohjaan eikä sitä sieltä nosta ennen kuin saavutaan rajajoelle. En olisi ikinä uskonut, että Hiace edes kulkee 160km/h (mittarin mukaan), mutta se oli vauhtimme joka kerta kun mittariin onnistuin vilkaisemaan. Kuski ajoi kuolemaa uhmaten tätä vauhtia pimeällä ja sumuisella tiellä joka halkoi pieniä kaupunkeja ja kyliä. Käytännössä kaikki matkustajat pyysivät vuorollaan kuskia hiljentämään vauhtia, mutta hän ei korvaansa lotkauttanut. En ole eläissäni pelännyt minkään kulkuneuvon kyydissä niin paljoa. Tähän verrattuna Toba järven pikkubussi, joka ohitteli holtittomasti jopa neljä autoa rinnan kapealla, hädintuskin kaksi kaistaisella, tiellä oli lastenleikkiä.

Kun sitten viimein saavuimme rajajoelle ja pääsin autosta ulos huomasin täriseväni suht holtittomasti. Olipahan ainakin elämystä koko rahalla! Enpä usko, että nöäillä kavereilla on kovinkaan montaa vakioasiakasta. Itse ainakin seuraavalla kerralla valitsen minkä tahansa toisen matkustusmuodon!

ps. Juttelin Guyanan puolella samaan bussiin osuneiden kanssa matkustajien kanssa ja kaikilla oli suhteellisen yhtenevät kokemukset siitä miten kuskit Surinamin puolella ajoivat. Guyanaan päästyämme meidän kuskimme (joka vaihtui) ajoi melkoisen paljon rauhallisemmin, vaikka siltikin melkoista vauhtia. Hieman ennen Georgetownia kaveri onnistui myös hommaamaan itselleen ylinopeussakot.

Tags: Albina, Bobby taxi, Georgetown, Guyana, Matkustus, Paramaribo, Sapattivuosi, Surinam

St. Laurent du Maronin kokoomaleiri – Papillonin jalanjäljissä #2 (French Guayana)

2. 7. 2013 4:17

Portti

Viimeinen kohteeni Ranskan Guayanassa oli Saint Laurent du Maronin kaupunki aivan Surinamin rajan tuntumassa. Yöni vietin Carbet:ssa eli riippumattomajoituksessa n. 10 kilometriä kaupungista etelään oikein miellyttävän perheen luona ajettuani ensin yötä myöten n. 250 km matkan Kourousta St. Laurentiin. Aamusella suuntasin tieni paikalliseen turisti-infoon, josta voi varata kiertokäynnin St Laurent du Maronin kokoomaleirille, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Tämä on se paikka, jonne kaikki Ranskasta lähteneet vankienkuljetusalukset saapuivat ja jonne vangit koottiin ennen kuin heidän lähetettiin Pirunsaarille tai jollekin muille n. 40 työleiristä, jotka sijaitsivat Ranskalaisen Guayanan alueella.

Johinkin paikkoihin alueella pääsee myös ilman opasta, mutta suurin osa vankilasta aukeaa vierailijoille vain oppaan kera. Minulla kävi oppaani ja kiertokäyntini kanssa tuuri, sillä oppaani puhui hyvää englantia (mikä ei ole lainkaan taattua täällä) ja toisekseen olin ainoa kävijä kello yhdeksältä aamulla, joten sain oppaan jakamattoman huomion ja kierrokseni sisälsi hieman ekstraa. Oppaani oli innoissaan ensimmäisestä kohdalleen osuneesta suomalaiskävijästä ja halusi kuulla minun puhuvan suomea ja kuittaamaan vieraskirjan suomeksi.

IMG_4827

Toisin kuin jotkin Pirunsaarten rakennukset tämän kokoomaleiri on säilynyt hyvin ja parhaillaan varsinaisten selliosastojen ulkopuolisia rakennuksia ollaan kunnostamassa päivittäiseen käyttöön. Käydessäni leirillä siellä oli menossa paikallisten alakoululaisten virkistyspäivä ja lapset opettelivat mm. ajamaan polkupyörillä sekä liikennesääntöjä. Mielestäni on hienoa, että vanhoille ja historiallisesti merkittäville rakennuksille keksitään järkevää käyttöä eikä niiden anneta vain rapistua tai pidetä niitä pelkkinä museoina.

IMG_4919

Leiri koostuu kahdesta osasta. Sisään tullessa saavutaan suurelle aukiolle, jonka ympärillä on leirin hallintorakennuksiä, keittiä, pesupaikka sekä perällä kaksikerroksiset “parakit”, joihin saapuvat vangit sijoitettiin. Tämä on se alue, johon pääsee tutustumaan itsekseen ja jota nyt kunnostetaan. Toisen osion muodostavat varsinaiset selliosastot, joihin sijoitettiin mm. hankalat tapaukset ja kuolemaan tuomitut.

IMG_4883

Se puoli, jossa selliosastot ovat jakautuu useampaan osaan ja sieltä löytyy omat osastonsa mm. kuolemaan tuomituille, hankalille tapauksille, vapautetuille vangeille, jotka palasivat vankilaan ja eristetysvangeille. Lisäksi siellä on erilaisia hallintotiloja, oikeussali, keittiö, jossa valmistettiin ateriat kuolemaan tuomituille sekä ruokahuone, jossa kuolemaantuomitut nauttivat viimeisen ateriansa. Kuoleman tuomiot täytettiin Giljotiinilla, mutta siitä on enää muistona betoniympyrä keskellä pihaa.

IMG_4876

Osa tästä alueesta on kunnostettu, sillä siellä kuvattiin jossain vaiheessa erään vangin tarinaan perustuva elokuva. Valtaosa alueesta on alkuperäisessä kunnostamattomassa kunnossaan ja sellien seiniltä ja lattioista voi lukea vankien tarinaa niihin raaputettujen nimien, kalentereiden ja kuvien muodossa.

Kuuluisin leirin selleistä on selli numero 47, jossa Papillonia säilytettiin. Tämän sellin lattiasta voi kahdesta kohtaa löytää Papillonin nimen. Se on myös selleistä ainoa, jonne ei pääse sisään, jotta nimet lattiassa säilyisivät myös tulevina vuosina.

IMG_4865

Kierros kokoomaleirillä oli erittäin mielenkiintoinen ja oppaan kertomat tarinat syvensivät kokemusta suuresti. St. Laurent du Maronin kaupunki vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta ja siellä oli paljon kauniita kolonialistisia rakennuksia, jotka olivat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Näin jälkikäteen ajatelleen siellä olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa.

Tags: French Guayana, kokoomaleiri, Matkailu, Papillon, Sapattivuosi, St Laurent du Maroni, vankila

Pirunsaarilla – Papillonin jalanjäljissä #1 (French Guayana)

17. 6. 2013 4:44

IMG_4494

Kaikista lukemistani kirjoista Papillon on se jonka olen lukenut useimmin (n. 5-7 kertaa). Ensimmäisen kerran luin kirjan pienenä jollain euroopan matkallamme ja sen jälkeen olen palannut sen pariin säännöllisen epäsäännöllisesti aina muutaman vuoden välein. Elokuvankin olen katsonut muutamaan otteeseen. Vaikka kirjan tarina on melkoisen julma ja kammottavakin kiehtoo tarina minua koska se jos mikä kuulostaa melkoiselta seikkailulta*. Olen jo vuosikausia halunnut päästä käymään pirunsaarilla ja nyt viimein koitti aika toteuttaa tämäkin haave.

IMG_4589

Kuten kaikki Papilloninsa lukeneet tietävät saaria on kolme ja yhden niistä nimi on pirunsaari (Ile du Diable), muut ovat Ile Royal ja St Joseph. Saarten oikea nimi on Iles de Salut eli pelastuksen saaret, joka juontaa juurensa Ranskan yrityksiin asuttaa Ranskalainen Guyana. Maahan lähetetyt uudisraivaajat sairastuivat yksi toisensa jälkeen malariaan, dengueen ja muihin trooppisiin tauteihin ja viimein jäljelle jääneet pakenivat pelastuksen saarille, jonne sen aikaiset hyttyset eivät vielä olleet tietään löytäneet. Nyttemmin valitettavasti tilanne on muuttunut hyttysten suhteen. Englanniksi ja suomeksi saaria kuitenkin kutsutaan yleisesti pirunsaariksi.

IMG_4567

Saaret sijaitsevat hämmästyttävän lähellä mannerta, vain 14 kilometrin päässä Kourun, kaupungista. Tämän huomioonottaen on jokseenkin ihmeellistä, ettei juuri kukaan onnistunut noilta saarilta pakenemaan. Mutta kuten tarinakin kertoo merivirrat ja merenkäynti saarten ympäristössä on melkoista. Matka saarille tarittui Albartoss nimisellä katamaraanilla, jonka kulku oli mukavan leppoista.

IMG_4633

Kävimme saarista kahdella eli Royalilla ja St Josephilla. Valitettavasti pirunsaarelle maihinnousu on kielletty johtuen sen rantojen vaarallisuudesta. Kaikilla saarilla veteen meno ja uiminen kielletty, mutta tästä kiellosta eivät vierailijat juurikaan piittaa. Pirunsaaren ollessa auvoinna kävijöille siellä hukkui ja katosi useita ihmisiä, joten se päätettiin sulkea turvallisuussyistä.

IMG_4532

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Royalilla, joka on saarista suurin ja jossa sijaitsivat rangaistuslaitoksen hallinto sekä työntekijöiden asunnot. Toki täytäkin saarelta löytyi myös vankiosastoja. Saaren rakennuksen ovat suhteellisen hyvin säilyneitä ja osaa niistä on restauroitu hienosti vanhaa kunnioittaen. Vierailu saarella oli mielenkiintoinen ja siellä sai helposti kulumaan sen 4 tuntia, jonka saarella vietin. Tältä saarelta löytyy myös majoitus mahdollisuus jos yöpyminen saarilla kiinnostaa.

Ile Royalilta löytyy mm. työntekijäiden lasten hautausmaa, kirkko, sairaala, vankilan johtajan talo sekä muita työntekijöiden asuntoja. Lisäksi siellä on vankiosastoja sisältäen mm. eristyssellejä ja normaaleja sellejä.

IMG_4677

Royalin jälkeen siirryimme St Josephille, jossa sijaitsi varsinainen suuri vankilä sekä suuri hautausmaa, jonne saarilla kuolleet työntekijät haudattiin. Vankeja ei saarille haudutta vaan heidän haudattiin mereen. St Joseph oli mielestäni saarista mielenkiintoisempi ja kauniimpi. Meren ääressä sijaitsevaa hautausmaata komeampaa paikkaa viettää iäisyyttään en voi juuri kuvitella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin tutkia saaren keskellä sijaitseva vanha vankilarakennus, jonka viidakko oli lähes kokonaan nielaissut sisäänsä. Tämäkin paikka oli virallisesti kiellettyä vyöhykettä siellä joskus sattuneiden onnettomuuksien johdosta eikä siellä muita näkynyt. Sisäänpääsy oli hieman hankalaa, mutta sisään päästy siellä liikkuminen sujui suhteellisen helposti sankasta kasvillisuudesta huolimatta. Itse vankila oli suuri ja se jakaantui useaan selliosastoon. Seiltä löytyivät mm. Papillonista tutu sellit, joissa katon virkaa toimittivat kalterit. Näiden sellien vartijat vartioivat aikanaan vankejaan ylhäältä käsin. Vankila oli pahasti raunioitunut ja viidakon nielaisema. Ellei tilanteelle tehdä mitään lähi vuosien kuluessa raunioituu paikka varmasti niin, että siellä kulkeminen tulee mahdottomaksi. St Josephilla on myös vankien rakentama uimapaikka, jonka käyttö on kuitenkin kielletty, mutta pohjoisrannikolta löytyy pienen pieni rantakaistale, joka on sen verran suojainen, että minä ja muutamat muut uskaltauduimme siellä uimaan.

IMG_4679

Kaikenkaikkiaan saaret tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sen rakennukset ja historia ovat vaikuttavat. Miten näin kauniilla paikalla voi olla niin ruma historia. Vankilan sulkemisen jälkeen (1949) saaret ovat nimittäin saaneet olla melkolailla koskemattomina ja luonnon tilassa ja nyttemmin ne ovat hyvinkin kauniit.

IMG_4684

Kotiin palattua lienee taas aika kaivaa Papillon hyllystä ja lukea se kertaalleen. Uskoisin, että saan siitä nyt enemmän irti kun olen vieraillut niin pirunsaarilla kuin Saint Laurent du Maronin kokoomaleirilläkin. Lisää juttua tuosta leiristä tulee seuraavassa kirjoituksessa.

IMG_4786

* Kirjan tarinan todenperäisyydestä on esitetty monenlaisia arvioita ja nykykäsityksen mukaan Henri Charriere on koonnut kirjaan “parhaat palat” omasta elämästään ja muilta vangeilta kuulemistaan tarinoista.

Tags: French Guayana, Matkailu, Pirunsaaret, Sapattivuosi, vankila

Ariane 5 VA213 kantoraketin laukaisua seuraamassa (Kourou – French Guayana)

13. 6. 2013 5:35

IMG_4358

Suunnitelmissa oli Ranskan Guyanassa vieraillessani käydä visiitillä myös Kouroussa sijaitsevassa Euroopan avaruusjärjestön ESAn avaruuskeskuksessa. Normaalisti keskuksessa järjestetään kiertokäyntejä päivittäin ja niihin on hyvä varata paikka etukäteen. Kun koitin varata omaa paikkaani Rouran turisti-infon ystävällisten tyttösten avustuksella kävikin ilmi, että seuraavaksi päiväksi oli ohjelmassa Ariane 5 kantoraketin laukaisu eikä kiertokäyntejä niin ollen järjestetetty kolmeen päivään. Itse laukaisua pääsee myös katsomaan avaruuskeskuksesta käsin, mutta paikat näihin pippaloihin ovat kysyttyjä ja menevät kaupaksi viikkoja etukäteen. Vaikka tytöt sinnikkäästi soittivat kolme kertaa keskukseen ja koittivat kaikin keinoin saada mulle järkättyä paikan tuonne niin se ei valitettavasti onnistunut. Seuraavaan laukaisuun mulla tosin oli hetken paikka varattuna, mutta meinasin, ettei ehkä kuitenkaan maksa vaivaa palata tuonne vain sen takia kun siinä vaiheessa olisi jo tarkoitus olla ihan muilla mailla. Kävin kuitenkin avaruuskeskuksessa sen verran kuin sinne pääsi ilman kummempia byrokratioita ja vierailin heidän museossaan, joka ei ollut kehumisen arvoinen.

IMG_4412

Suunnitelmat siis menivät hieman uusiksi, mutta en pannut pahakseni nyt kun tiesin, että pääsenkin pelkän avaruuskeskuksen sijaan näkemään raketin laukaisun! Selviteltyäni asiaa osoittautui Kourun biitsi parhaaksi paikaksi laukaisun katsomiselle ja sinne minäkin suuntasin monen muun tavoin kuuden jälkeen illalla 5.6.2013.

IMG_4419

Raketti laukaistiin tarkalleen 18:52 illan jo hämärtäessä ja laukaisua edelsi mielenkiintoinen näytös kun Ranskan armeijan helikopterit sahasivat rannikkoa ristiin rastiin useamman kopterin voimin. Jo päivällä avaruuskeskuksessa vieraillessani näin sotilaita joka puolella varmistamassa laukaisun turvallisuutta. Laukaisuajankohta oli tarkoin laskettu, jotta raketti kohtaisi kansainvälisen avaruusaseman jonne sen on tarkoitus toimittaa lastinsa.

IMG_4418

Itse laukaisu oli mielenkiintoinen. Yht’äkkiä lahden toisella puolella metsä tuntui syttyvän liekkeihin kun raketti laukaistiin noin 5 kilometrin päässä paikasta, jossa itse olin. Pikku hiljaa tämä valopallo alkoi nousta ja suuntasi taivaalle kaartaen suhteellisen jyrkästi pohjoiseen suoraan Pirunsaarten yli. Pääsimme myös näkemään kun raketin ensimmäinen vaihe irtosi (ja ehkä seuraavakin) ja alkoi pudota mereen päin kunnes se katosi näkyvistä. Ääni joka laukaisua seurasi tuli noin puolen minuutin viiveellä ja oli kova, mutta hiljaisempi kuin olin kuvitellut. Seurasimme silmät ymmyrkäisinä raketin matkaa kunnes sen synnyttämä vana taivaalla alkoi kaartua takaisin mereen päin ja lopulta lakkasi kokonaan.

Raketti laukaistiin menestyksekkäästi ja tarkasti suunnitelmien mukaan ja se rikkoi ennätyksen ollen painavimmassa hyötykuormassa koskaan laukaistu Ariane luokan raketti. Raketin tunnus on Ariane 5 VA213 ja sen mukava matkasi ATV Albert Einstein, joka vie tarvikkeita, tutkimuslaitteita, varaosia, ruokaa ja vettä miehitetylle avaruusasemalle.

IMG_4437

Kaikenkaikkiaan kokemus oli hieno ja melkoisen ainutlaatuinen eikä ajoitukseni olisi voinut olla juuri parempi. Hieman jäi tosin kaivelemaan se, että matkani suunnittelemattomuudesta johtuen en tullut varanneeksi paikkaa avaruuskeskuksesta raketin laukaisupäiväksi. Ehkäpä sitten seuraavalla kerralla! ;)

Tags: Ariane 5, kantoraketti, Kourou, Matkailu, Pirunsaaret, raketti, Ranska, Ranskan Guayana, Sapattivuosi

Tänään jytisee ja paukkuu

4:39

Sunset_Lencois_Maranhenses

Tänään on viimein tarkoitus saada ensimmäinen varsinainen blogikirjoitus eetteriin. Se onkin ensimmäinen reiluun vuoteen, mutta varsinaista hiljaiseloa tässä blogissa on kestänyt jo parisen vuotta. Nyt se on kuitenkin takana päin.

Täytyy tunnustaa ettei tämä(kään) matka alkanut bloggailun kannalta kovin suotuisasti ja monia juttuja olisin voinut kirjoittaa jo tähän mennessä sattuneista tapahtumista ja käydyistä paikoista. Pohdiskelin pitkään kuinka toimin näiden kirjoitusten kanssa, sillä jotenkin loogisemmalta tuntuisi kirjoittaa tapahtumista kronologisessa järjestyksessä ja näin aionkin alunperin toimia. Jotenkin mielekkäämmältä tuntuu kuteinkin kirjoittaa niistä asioista jotka tapahtuvat juuri nyt ja ovat tuoreena muistissa, niinpä päätin toimia siten, että alan nyt julkaista juttuja viime päivien tapahtumista ja kun aikanaan tulee sopivasti aikaa niin kirjoittelen reissun alkupään juttuja takautuvasti. Täytynee jossain vaiheessa myös tehdä jonkinlainen kartta, jonka avulla lukija pysyy kärryillä siitä miten matkaa on taitettu.

Tags: Matkailu, Sapattivuosi, Suunnitelmat

Matkalle pääsee kun uskaltaa päästää irti…

4. 6. 2013 5:18

P1230942

Reissu alkaa Salvadorista, jossa on tarkoitus opiskella portugalia. Tavoitteena on saada kielitaito sellaiselle tasolle, että voisi kuvitella tulevaisuudessa työskentelevänsä Brasiliassa ja puhuvansa portugalia työkielenä.

Salvadorin jälkeen on tarkoitus viettää Brasiliassa lain sallimat 90 päivää ja jatkaa sen jälkeen muualle etelä-ja väli -amerikkaan sukeltelemaan ja elämänmenoa ihmettelemään. Luultavasti tulen myös vierailemaan joillan karibianmeren saarilla, mutta suunnitelmia ei ole vielä lyöty lukkoon joten saas nähdä mitä tuleman pitää.

Matkan filosofiana on tällä kertaa tehdä juuri sitä mitä hyvältä tuntuu. Aiemmilla reissuillani olen suunnitellut etukäteen kohtuullisen tarkasti mitä haluan nähdä ja minne milloinkin menen, mutta nyt tarkoituksena on tehdä kaikki toisin. Aiemmin matkoja ovat rajoittaneet aikataulut ja velvollisuudet, nyt tämäkin on toisin ja aikaa on periaatteessa rajattomasti eli juuri niin paljon kuin tämä matka vaatii. Matkaan lähdettäessä ainoa konkreettinen asia on lentolippu Helsingistä Tukholman ja Frankfurtin kautta Salvadoriin ja kaikki muu päätetään vasta matkan edetessä, sen mukaan mikä tuntuu hyvältä. Ajatuksena on, että minne sitten menenkin niin olen siellä juuri niin kauan kuin hyväktä tuntuu ja nostan kytkintä siinä vaiheessa kun fiilis on sellainen, että mun mentävä on. Näin ollen mitään kiveen kirjoitettuja suunnitelmia ei ole vaikkakin olen toki hieman kartoittanut sitä mitä reitille saattaisi osua ja olen tietoinen siitä mikä minua erityisesti kiinnostaa. Olen kuitenkin aiemmilla matkoillani oppinut sen, ettei koskaan voi tietää missä törmää sattumalta kiinnostaviin ihmisiin ja mikä paikka jostain käsittämättömästä syytä tuntuu omalta. Tällä matkalla tarkoituksena onkin tehdä kaikki hieman toisin ja todella kuunnella omia tuntemuksia ja seurata omia mielihalujaan ja päähänpistojaan.

Sen sijaan, että tämä olisi matka maailman ympäri kuten jossain vaiheessa kaavailin, tämä onkin matka omaan itseeni. Jännittää nähdä minne päädyn ja millaisia tuntemuksia käyn läpi matkani aikana. Tärkeintä tällä reissulla on itse matka ei niinkään päämäärä!

P1230789

Tags: Matkailu, Sapattivuosi, Suunnitelmat

Hiljaiselo päättyy

3. 6. 2013 5:27

P1240085

Nyt olisi tiedossa hyviä uutisia blogin sinnikkäille lukioille, jos sellaisia vielä on maisemissa. Nyt nimittäin näyttää siltä, että Travebloguen hiljaiselo on päättymässä. Uskoisinkin, että viikon sisällä täältä on luettavissa tarinoita ja kuulumisia reissusta jonka teen sapattivuoteni puitteissa.

Firman tilanne mahdollisti (!) sen, että pääsin lähtemään reissuun eikä paluulla ole niin väliä. Ainakaan firman puolesta. Tätäkin päivitystä rustaan parhaillani tienpäältä! Matka keskittynee etelä- ja väli-amerikkaan sekä karibialle ja tarkoitus on viettää aikaa Brasilian lisäksi yllättäen myös muissa maissa. Pääpainon ollessa luonnolla, sukeltelulla ja rentoutumisella.

P1240672

Tags: Matkailu, Sapattivuosi, Suunnitelmat