TraveBLOGue

Archive for the 'Karibia' category

Belize – CaveTubing etc.

26. 5. 2006 18:47

Paikallisasutusta matkalla joelle

Hondurasista suuntasimme yönyli Belizeen, jossa toisalta olisi tehnyt mieli kovasti lähteä sukeltamaan, mutta kuuluisa BlueHole Lighthouse Reef:illä ja muutkin parhaat sukelluskohteet sijaitsivat niin kaukana Belize Citystä, johon ankkuroimme, että päätimme ottaa hieman rennommin ja lähdimme laskemaan luolastossa kulkevaa jokea traktorin sisärenkailla (CaveTubing) ja sen jälkeen kiertelimme Belizen pääkaupungissa.

Katson jokimaisemaa ja ymmärrän...

Joenlasku oli todella mukavaa ja rentouttavaa touhua ja siinä yhdistyi mukavasti kiertoajelu Belizen maaseudulla, vaeltelu sademetsässä sekä vesileikit ja uskomattomien luolien ja muiden maisemien ihailu. Tätä voi suositella kaikille, jotka eivät vettä pelkää.

Täältä lähdettiin luoliin!

CaveTubing on paikallisittain isoa bisnestä ja yrittäjiä on monia. Me osallistuimme cave-tubing.com:in järjestämällä reissulle ja valinta oli mielestämme oikein onnistunut. Firman omistavat ja sitä pyörittävävät nuoret kaverukset, mutta tästä huolimatta (jos sitä joku epäili) on toiminta erittäin professionaalia ja heillä on kaikki luvat ja planketit, joita laki tuolla päin maailmaan tällaisen toiminnan pyörittämiseen vaatii.

Pojat uimassa luolassa

Reissun hinta oli 45USD / nenä ja se sisälsi bussi matkan luolille, rajattomasti pullotettua vettä, menomatkalla maistiaiset paikallisesta cashew-viinistä sekä paljon mukavia tarinoita ja hyvää menoa. Ruokaa hintaan ei sisältynyt, mutta paluumatkalla pysähdyimme paikalliseen ravintolaan, josta kaikki (halukkaat) ostivat paikallisen kana&riisi annoksen hintaa 5USD – ei paha.

Jos joku miettii sopiiko joenlasku hänelle, niin vakuutan, että kuka tahansa, joka pystyy kävelemään sademetsässä, hyvillä poluilla, n. tunnin verran aloituspaikalle pystyy lähtemään nautiskelemaan tästä aktiviteetista. Virtakohtia joessa ei ole ja muutenkin lasku on lähinnä rennon letkeää lillumista ja uskomattomien luolien ihailua. Fyysisin osuus on sademetsässä kävely, eikä sekään todellakaan ole kovin fyysistä. Vaaramomenttia tai extremeä ei tähän reissuun (ainakaan minun asteikollani) sisälly, joten sitä hakevat joutuvat suuntaamaan muualle.

Rakennuksia Belize Cityssä

CaveTubingin jälkeen palasimme maan pääkaupunkiin Beliza Cityyn, jossa vietimme muutaman tunnin kierrellen ja paikallista elämää ihmetelle. Vaikka kyseessä oli pääkaupunki ei sieltä silti löytynyt suuria ja hienoja uusia rakennuksia vaan yleisilme oli melkoisen nuhjuinen ja köyhä. Silmiin pistävää oli se, että useiden julkisten rakennusten ja mm. sataman porteilla oli kyltit, joissa käskettiin jättämään aseet ulkopuolelle. Tämä ehkä kuvastaakin hyvin meininkiä, joka alueella on ennen vallinnut. Tällä hetkellä meno on rauhaisaa ja emme kokeneet oloamme uhatuksi tai edes epämiellyttäväksi missään vaiheessa, vaikka kävelimmekin joka piakassa pikkukujia myöten. Maa on itsenäistynyt vasta 1981 ja sen kyllä huomaa, mutta pikkuhiljaa olot maassa ovat parantuneet ja varmasti kymmenen vuoden päästä meininki on jo aivan erilaista – tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.

Satamaa...

Kaiken kaikkiaan meillä oli Belizessä(kin) oikein mukavaa. Itse Belize City ei tehnyt kovinkaan kummoista vaikutusta, mutta sademetsä ja joki sekä luolastot olivat upeita ja uskomattomia. Belizessa on toki myös mahtavia lomasaaria, joille useat risteily alukset kiinnittyvät Belize Cityn sijaan ja jonne omatoimimatkailijankin kannattanee suunnata, ellei ole jotain erityistä syytä mennä pääkaupunkia vilkaisemaan.

Tags: Belize, Belize City, Blue Hole, Cave Tubing, Honduras, Matkailu, Risteily, Saari, Sademetsä, Sukellus

Roatán, Bay Islands (Honduras)

16. 5. 2006 21:01

Ensi silmäys Roatanille

Mondon sukelluskirja, joka muuten ei ole ihan huonoimmasta päästä varsinkaan suomenkielisiä sukellusoppaita :) tietää kertoa, että kukaan täysijärkinen ei mene manner Hondurasiin. Tiedä häntä, mutta Hondurasin Bay Island’s on ainakin käymisen arvoinen paikka.

Laivamme kiinnittyi Roatanille – joka on saarista suurin – aamu varhaisella ja me suuntasimme suoraan meitä odottavalle sukelluskeskuksemme pick-upille, jonka kyydissä matkasimme saaren toiselle puolelle. Paikkaa pyörittää eurooppalainen Patrick ja meininki on mahtavaa. Suway Watersports ei ole missään nimessä saaren halvimpia sukelluskeskuksia, itseasiassa päinvastoin, mutta ei sukeltelu silti sikahintaista ole. Pari dyykkiä kustansi 105USD sisältäen kuljetukset saaren halki + juomat yms. Keskuksen valitsimme lähinnä siksi, että se tarjosi meille mahdollisuuden sukeltaa saaren ehkä kuuluisimmassa paikassa eli Mary’s Placessa.

Silmä lepää

Mary’s Place on vedenalainen halkeama, joka päättyy satoja metrejä syvään seinämään. Paikka oli todella vaikuttava ja vaikka kaloja ei riesaksi asti ollutkaan niin kaikkea muuta siellä kyllä riitti. Sukelluksen aluksi suuntasimme seinämää reiluun 30 metriin ja sieltä sukelsimme noin metrin levyiseen ja ehkä 15 metriä korkeaan halkeamaan, jota pitkin sukeltamalla päädyimme lopulta kymmenisen metriä ylöspäin. Paikkaa ei suositella aloittelijoille ja jo syvyytensäkin puolesta tämä on totta. Lisäksi kapeassa “rotkossa” sukeltaminen vaatii hyvää kelluvuuden säätelykykyä ja itseluottamusta, mutta on erittäin nautittavaa!

Päivän toinen sukellus tehtiin Prince Albert Wreckille, joka on sukeltamista varten upotettu vanha ehkä 30 metrinen alus, joka makaa hiekka pohjalla parin kymmenen metrin syvyydessä. Tämäkin sukellus oli oikein onnistunut. Näimme mm. suuria mureenoja sekä tietysti paikan toisen vetonaulan eli joskus kymmeniä vuosia sitten pudonneen DC3:n raadan, joka oli levinnyt ympäri pohjaa ja josta meikäläinen ei kyllä olisi koneen mallia ihan helpolla tunnistanut. Olipa omituista sukellella lentokoneen kanssa…

Sukeltamisen jälkeen suuntasimme takaisin saareen suurinpaan kylään, jossa vietimme aikaa paikallisten keskuudessa puistossa virvokkeita nautiskelle, sekä paikallisen pormestarin kanssa haastellen. Aikamme kylää kierreltyämme päätimme ottaa taksin Westend Villageen, joka pieni, suhteellisen alkuperäisenä säilynyt kylä ja myös saaren backpackereiden tukikohta.

Laivan raatoja lojui ympäriinsä

Matkalla Villageen näimme taas yhden laivan raadon, joita paikallisen perverssin tavan mukaan lojui ympäri saaren rantoja, eivätkä nämä olleet mitään soutuveneitä. Eivätpä ne toisaalta pahasti häirinneet vaan olivat enemmänkin mielenkiintoisia, kun ei tuommoisia ole tpttunut useinkaan näkemään.

Westend Village osoittautuikin loistavaksi paikaksi päivänpaistatteluun ja PAIKALLISTEN ihmeiden ihasteluun. Näin kauas laivalta ei yksikään jenkkituristi ollut uskaltanut, joten meno oli rauhaisaa ja harmoonista. Valitettavan pian meidän oli suunnattava takaisin laivalle, mutta minkäs teet. Tästäkin paikasta täytyy sanoa, että tänne tekisi mieli tulla uudelleen oikein ajan kanssa, niin hienoja maisemia ja rauhaa täältä löytyy. Miinus puoleksi on taas laskettava se, että saaren hintataso on suomen luokkaa, joten säästöbudjetilla ei täällä pitkälle pötkitä.

Westend Village

Tags: Bay Islands, Honduras, Mary's Place, Matkailu, Prince Albert Wreck, Roatan, Saari, Sukellus

Sukeltelua Cayman saarilla

3. 5. 2006 13:49

Olimme kuulleet paljon hyvää Caymanin sukellus mahdollisuuksista ja kohteista ja niinpä olimmekin suunnitelleet lähinnä vain sukeltelevämme siellä. Aluksemme aikataulusta johtuen emme kuitenkaan olisi ehtineet tehdä kuin yhden dyykin, jos olisimme halunneet käydä saaren ehkä kuuluisimma kohteella Stingray Cityssä. Kun tuon yhden sukelluksen hintakin vielä oli tosi suolainen ja laiva olisi ollut tyypillinen karjankuljetusalus (=50 muuta sukeltajaa samalla botskilla) niin päätimme jättää tuon seuraavaan kertaa. Onpahan aiankin hyvä syy tulla käymään toistekin.

Päädyimme scubaboardin suositusten perusteella tekemään pari rantasukellusta. Kamat vuokrasimme Abanks Watersports’ista, joka sijaitsee kävelymatkan päässä satamasta.

Tässä tuore vaimo sukeltelee vie ja minä vikisen :)

Ensimmäisellä sukelluksella suuntasimme Eden Rocks:ille, joka osoittautuikin oivaksi paikakasi verestää taitoja, sillä se oli selkeä, matala ja siellä riitti katsottavaa. Heti veteen päästyämme pelmahdimme keskelle kalaparvea. Sukellus oli hyvä ja näimme kaikenlaista mukavaa. Henna mm. näki ensimmäisen stingraynsä.

Meren puutarhaa...

Toinen dyykki tehtiin veireiselle Devils Grotto nuimiselle riutalle, ja se oli melko pitkälti ensimmäisen toisinto. Otimme rauhallisesta ja nautiskelimme oikein tosissamme. Molempia paikkoja voi suositella lämpimästi. Ei niissä mitään mailmaa mullistavaa ole, mutta helppoutensa, hyvän näkyvyytensä ja rannan läheisyytensä vuoksi ne ovat oikein sopivia paikkoja reissun ensisukelluksien tekoon tai rentoon lekotteluun.

Vaimo poseeraa!

Vedestä päästyämme suuntasimme kaupungille, joka osoittautui oikein viehättäväksi englantilaistyyliseksi pikkukyläksi, jossa tosin pankkien suuri määrä pisti silmään. Mitään suurenmaailman meininkiä pankkikeskittymineen täällä ei kuitenkaan ollut, vaan pankit olivat suht vaatimattomia, joskin niitä oli runsaasti.

Grand Caymanin Georgetownin keskusaukio ja kellotorni

Kaikenkaikkiaan Georgetown oli mukavan leppoisa pikkukylä. Valitettavasti emme ehtineet tutustua saaren muihin osiin toisista saarista nyt puhumattakaan ja melkeinpä voisin luvata, että tänne palaamme vielä oikein ajan kanssa.

Silmään pistävää tuolla oli se, että pyörremyrskyjen vahingot olivat selvästi nähtävillä joka paikassa edelleen, vaikka tuhot tapahtuivatkin käsittääkseni jo jokin aika sitten.

Tags: Cayman Islands, Cayman saaret, Eden Rocks, Grand Cayman, Matkailu, Saari, Sukellus, USA

Jamaica

13:26

Sen verran on kuittailua tullut blogin päivitysvauhdista, tai sen puutteesta, että nyt lienee aika korjata tilannetta ainakin hieman. Koetan edetä näissä postauksissa (joita lupaan jatkossa kirjo…niinpä vissiin :) ) kronologisesti kuitenkin siten, että NYCiä käsitellään vasta lopuksi.

Jamaika tarkoittaa puun ja veden saarta ja nimi on kyllä erittäin osuva. Ohessa dramaattinen ja upea ensi näkymämme saarelle. Vaikka kuvassa synkkää onkin oli keli saarella aivan loistava. Pilviäkin oli sopivasti, joten aurinko ei käristänyt meitä kovinkaan pahasti.

Dramaattinen ensinäkymä Jamaikalta

Alku hässäkkä satamaan pääsemisen jälkeen oli melkoinen kun kymmenittäin taksikuskeja ja muita hiippareita yritti kalastella jenkkituristeja kyyteihinsä. Me olimme etukäteen sopineet kyydeistä Orville Taylor:in kanssa ja ratkaisu osoittautui ihan hyväksi, etenkin kun emme maassa niin hirvittävän pitkää aikaa viettäneet, että olisimme paikanpäällä ehtineet järjestelyjä tehdä.

Tarkoituksenamme oli käydä Dunn’s Riverfallsilla, vaikka se turistirysä onkin ja tämän jälkeen kierrellä paikallisissa ympyröissä sekä käydä sademetsässä. Valitettavasti neljä jenkkiä, jotka eksyivät samaan kyytiin eivät olleet kiinnostuneet paikallisesta elämästä saati sitten sademetsässä samoilusta ja hikoilusta laisinkaan ja niinpä pudotimmekin heidät Riverfallsilla käynnin jälkeen turistiostarille ja jatkoimme matkaamme sademetsän siimekseen. Hienoa oli.

Täältä lähdettiin liikkeelle

Dunns Riverfallsia voin varauksetta suositella kaikille, vaikka turistimassat ahdistaisivatkin. Jenkit eivät tuolla pääse kauheasti häiritsemään ne kun menevät käsikädessä isossa letkassa jokea ylös ja tämä jättää muille paljon tilaa seikkailla ja etsiä omat reittinsä jokea ylöspäin.

Yhä ylös yrittää ja jenkkipellet siinä sivussa ohittaa...

Tuolla homma siis toimii siten, että ensin laskeudutaan merenpinnan tasolle, jonne joki laskee ja sieltä ruvetaan kapuamaan jokea ylös. Putoukset ovat melkoisen vaikuttavat ja nousua tuolla kertyy toistasataa metriä. Matkaa ylös on sen verran, että meiltä meni 1,5 tuntia sinne kapuamiseen, mutta me nautiskelimme matkalla emmekä pitäneet minkäänlaista kiirusta. Paikoitelleen virtaukset joessa ovat todella voimakkaan ja välillä meinatiin jopa lähteä virran vietäviksi. Koska vesi kuohuu ei pohjaa pysty suurimmassa osassa jokea näkemään ja näin ollen kumikengät / sandaalit ovat pakollinen varuste tuolla seikkailuun. EHDOTTOMAN KANNATTAVA REISSU!

Sademetsää Jamaikalaisittain

Joelta jatkoimme matkaa viidakkoon, jossa paikallisen “oppaan” johdolla kävelimme metsässä ja ihailimme sen kauneutta sekä saimme asiantuntevaa esittelyä paikallisista kasveista ja elämästä. Tämän jälkeen palasimme takaisin sataman tuntumaan ja ostimme vähän juomia laivalle.

Yleisesti ottaen jokapaikassa, etenkin näissä jenkkien kansoittamissa kohteissa pahimmat turistirysät väliin ja painua vaikka viidakkoon oppaan kanssa tai vain seikkailla paikallisissa kylissä ja paikallisten keskuudessa sekä syödä paikallista ruokaa sellaisessa ravintolassa, jossa paikallisetkin käyvät. Jamaika oli tämän lyhyen visiittimme perusteella oikein mukava maa, jossa varmasti riittää katseltavaa pidemmällekin reissulle, enkä pidä lainkaan mahdottomalta, että sinne vielä joku päivä palaisimme.

Tags: Dunn's River Falls, Jamaica, Matkailu, Sademetsä, Viidakko

Paluu arkeen…

10. 4. 2006 21:49

Nyt se on sitten taas tältä erää loppu – reissaaminen siis – ja on aika palata sorvin ääreen. Huomenna aamulla virkeänä (niinpä vissiin) kiidän työpaikalleni ja otan vastaan kertyneen tekemättömien töiden pinon täynnä uutta energiaa … ja ehkäpä jo iltapäivästä alan suunnittelemaan seuraavaa reissua… :)

Lupaan kirjoitella tänne seuraavavien parin viikon aikana selonteot reissun loppupuolelta, ne kun jäivät reissaamisesta nautiskellessa kirjoittamatta tienpäältä.

Tags: Matkailu, Työ

Ya Mon

30. 3. 2006 3:22

Huomioita Jamaicalta:

- Dunn’s River Falls on turisteja puolillaan, mutta silti käymisen arvoinen paikka.
- Yleisesti ottaen kannattaa jättää turisti kohteet väliin ja painua vaikka viidakkoon oppaan kanssa (tämä toki pätee muuallakin kuin vain Jamaicalla.
- Orville Taylor on ok taksikuski
- Saari on todella upea, joten viikon – parin reissu ei olisi lainkaan turhan pitkä.

Tags: Dunn's River Falls, Jamaica, Matkailu, Saari, Viidakko

Kapteenin loki 28.3. jossain Karibian merellä

29. 3. 2006 0:55

Rakas lokikirja. Paljon on tapahtunut sitten viimeisen merkinnän.

Alukseen nousu oli melkoisen kaoottinen operaatio ja sisälsi jonottamista PALJON enemmän kuin lääkäri määrää. Lopulta vajaan kolmen tunnin säätämisen jälkeen oltiin vihdoin laivassa.

Paatti on melkoisen ylellinen ja muutenkin kaikin puolin siisti ja mukava. Hyttikin on ihan ok, vaikka tästä se ikkuna puuttuukin.

Laivalla ei tule pulaa tekemisestä eikä ruoasta. Jatkuvasti on monenlaista ohjelmaa ja useita ravintoloita odottamassa. Muusikot ja showt ovat olleet oikein hyviä. Eilen katsottiin mm. standup show.

Tänään saavuttiin viimein lämpimämmille vesille ja nyt lämpöä on mukavat rapiat 20 astetta ja se lisääntyy koko ajan. Koko päivä on maattu altaalla, löllitty poreammeissa ja kuunneltu livemusaa. Kyllä tämä kotiolot voittaa.

Nyt on lähdettävä Dazzle Loungeen shamppanjalle. Täältä tähän. Pasila Porilaisten marssi!

Tags: Karibia, Matkailu, Poreallas, Risteily, Shampanja, USA