TraveBLOGue

Archive for the 'OZ & Asian Tour 2005' category

Turtle Bay Divers / Tarinaa sukelluskohteista Perhentialla

3. 3. 2006 18:31

Tässä sairaspäivää kotona viettäessäni mulla on viimein aikaa vähän täydennellä viime keväisen Aasian ja Oseanian matkani tarinoita. Jutut ovat matkani loppupuoleleta ja sisältävät sukeltelua Perhentialla ja Redangilla sekä junailua Malesiassa ja yhteenvedon matkasta. Toivottavasti nämä vielä kiinnostavat jotakuta.

Padi DiveCentre

Sukelsin Perhentialla Turtle Bay Divers -nimisen firman kanssa ja voin suositella kyseista paikkaa lampimasti kaikille sukeltamisesta kiinnostuneille. Sukellushinnat eivät Perhentialla yleisesti ottaen pistäneet budjettia kuralle. Halvimmillan sukeltamaan pääsi (keväällä 2005) n. 10 eurolla / dyykki ja minun valitsemassani sukelluskeskuksessa eli Turtle Bay Diversilla oli hieman kalliimmat hinnat, mutta sukelluksen keskimääräiseksi hinnaksi tuli n. 13 euroa.

Perhentialla tein kahdeksan dyykkia ja Redangilla kolme. Kaikii em. sukellukset tein Turtle Bay Diversin kanssa homma toimi hienosti. Lisäksi suoritin syväsukelluksen AOWD kurssiohjelmasta, sillä TBD edellytti sitä kaikilta Redangin reissulle lähtijöiltä, enkä kuitenkaan halunnut suorittaa AOWD:ta juuri tuolloin vaan myöhemmin yhdessä vaimoni kanssa.

Sukellusliike

Sukelluskohteena Perhentian on loistava. Sieltä löytyy monenlaista sukellettavaa, eivätkä kohteet ole liian syvällä. Koska ko. saarilla ei käy liikaa turisteja ovat korallit säilyneet hyvässä kunnossa, joskin paikallinen kalastuselinkeino on vaurioittanut niitä jonkin verran. Itse sukelsin seitsemään eri kohteeseen, joista mieleenpainuvimpia olivat T3 eli Terembu Tiga ja D’Lagoon sekä molemmat hylyt eli Sugar Wreck / MV Union Star 17 ja The Vietnamese Wreck.

T3 koostuu kolmesta kalliopilarista, jotka eivät nouse veden pinnan yläpuolelle. Näiden välissä on mukava sukellella ja maisemat ovat mahtavia. Täällä on myös hyvät mahdollisuudet bongata isoja mereneläviä. Vaikuttavinta tuolla mielestäni ovat kuitenkin lukuisat tunnelit, joista voi sukeltaa läpi. Tämä oli ainoa kohde koko reissulla, jossa kävin sukeltamassa toistamiseen, joten sekin kertoo omaa kieltään siitä kuinka paljon paikasta tykkäsin.

D’Lagoonia ei sinänsä pidetä alueen parhaimpiin kuuluvana sukelluskohteena, mutta oma sukellukseni tänne oli oikein onnistunut. Kävimme pitkänpäivän päätteeksi sukeltamassa täällä ja onnistuimme bongaamaan useita suuria rauskuja sekä todella runsaasti muita kaloja. Korallit täällä ovat upeita. D’Lagoonin sukelluskohde sijaitsee saman nimisen puokaman liepeillä ja poukamassa on erittäin yvät snorklailu mestat. Paikasta löytyy myös majoitusta sitä kaipaaville.

Sugar Wreck eli MV Union Star 17 oli minun ensimmäinen hylkyni ja se varmaan lisää paikan glamouria omissa silmissäni. Kohde on erittäin hyvin säilynyt kokonainen pienen rahtialuksen hylky. Kuten nimikin kertoo se oli sokerilastissa upotessaan Perhentian edustalla. Hylky makaa n. 18 metrin syvyydessä ja on siis hyvin tavoitettavissa, eikä sukelluksen pituuskaan täällä sukellettaessa jää turhan lyhyeksi. Hylky on hienosti säilynyt ja sieltä tapaa kuulemma aina siipisimppuja (lionfish), jotka tuolla päin ovat muuten harvinaisempia. Elämää hylyllä oli riittävästi ja näimme useita kalaparvia hylkyä kiertelemässä. Hylyn rahtiruuman luukut ovat auki ja sukelsimmekin ruuman läpi, kokemus oli upea. Hylkyyn on tarttunut joitakin verkkoja ja hylyn nostokurjen nojaavat pohjaan mahdollistaen alisukellukset, mutta näiden kanssa täytyy olla tarkkana, jotta välttyy takertumasta kiinni.

Toinen hylky, jonne sukelsin oli The Vietnamese Wreck, joka on puolikas vanhasta proomusta, jolla Vietnamilaisia pakolaisia kuskattiin kauan aikaa sitten. Toista puolta ei ole kuulemma tähän päivään mennessä löydetty. Tämä hylky ei sinänsä ole kovin kummoinen eikä hyvin säilynyt, mutta elämää hylyllä on paljon. Me näimme tuolla mm. banded seasnaken sekä tuhansia muita meren aläviä. Sukellus oli loistava ja päätti sukellusten osalta muutenkin hienosti sujuneen reissuni. Tämä hylky sijaitsee n. 25 metrin syvyydessä. Lisäksi opaikalla on virtauksia, joten en suosittele kohdetta aloitteleville ja vielä omista tadoistaan epävarmoille sukeltajille.

Korallia + Christmastree Worms

Tags: Aasia, AOWD, Australia, Budjetti, Malesia, Matkailu, OWD, PADI, Perhentian Islands, Perhentian Kecil, Redang, Saari, Sukellus, Vietnam

Backpacker’s Lodge – Lucy’s Homestay (Borneo)

2. 8. 2005 12:03

Bacpackers Lodge on yläkerrassa

Onpas tämä matkan tapahtumien kirjoittelu venähtänyt, mutta nyt tulee taas uutta juttua.

Kota Kinabalussa – Borneolla – ollessani majoituin Backpacker Lodge – Lucy’s Homestay:hin, kuten jo aiemmin tuli mainittua. Paikka on oikein miellyttävä, jos ei pidä negatiivisena asiana sitä, että ilmastointia sieltä ei löydy, ei dormeista eikä yksityishuoneista. Tuulettimet toki katossa pyörivät ja vaihtavat ilmaa sekä pitävät moskiittoja loitolla. Hinnaltaan paikka on varsin kilpailukykyinen muiden tarjokkaiden kanssa. Yö dormissa maksoi 18MYR ja yksityishuone 40MYR, muistaakseni!

Tuolla ylhäällä asuu Lucy poikineen

Paikkaa pitää Lucy parin poikansa kanssa ja he ovat oikein mukavia ihmisiä. He myös asuvat ko. mestassa, kuten paikan nimikin kertoo. Alkuun tosin ihmettelin, että missähän he mahtavat asua, kun ei tuolla näyttänyt olevan heille huonetta lainkaa, mutta koskenlasku reissulle lähtiessäni asia selvisi, kun näin Lucy kömpi esiin katon rajassa olevasta “komerosta” ja tuli avaamaan minulle ulko-oven, jota pidettiin öisin lukossa. Lucy ja pojat siis todella asuivat muutaman neliön kopissa, joka ei varmaankaan ole metriä korkeampi.

Oleskelu tilaa

Minä viihdyin täällä kolme yötä ja oikein mukavasti siellä pärjäsi!

Tags: Borneo, Koskenlasku, Matkailu, Sademetsä, Viidakko

Seikkailu Bruneista Kota Kinabaluun

15. 7. 2005 12:34

Matkan Bruneista Kota Kinabaluun piti olla melkoisen helppo ja yksinkertainen, mutta kuten niin usein ennenkin Borneolla ei tämäkään reissu mennyt ihan suunnitelmien mukaan!

Suunnitelma oli ottaa bussi lautta rantaan, sieltä lautta Labuanin veroparatiisi-saarelle ja sieltä toinen lautta Kota Kinabaluun. Aikaa moiseen piti aikataulujen mukaan mennä n. 4 tuntia ja suunnitelmissä oli kierrellä vähän Labuanillakin.

Johnny - bussiaseman hyvä haltia

Brunein bussiasema löytyy helposti Brunei hotellin kulmalta ja oikea bussikin löytyi sieltä vähällä vaivalla. Bussiin astuessani siellä oli jo yksi muu matkalainen sekä paikallinen henkilö, joka kovin auliisti jakeli neuvojaan ja kertoi vinkkejä. Osallistuinpa minäkin keskusteluun ja sain muutamia hyviä neuvoja Kotas Kinabalun suhteen. Hetken keskusteltuamme kaveri kysäisi, että tiedänkö kuka hän on ja koska hän esitti noin “oudon” kysymyksen – pitäisikö mun tuntea joko tavallinen Bruneilainen?! – niin kaivelin hetken muistiani ja sieltähän se löytyi: Johnny! Kaverin kutsumanimi on Johnny ja hän viettää päivänsä Brunein bussiasemalla matkalaisia PYYTEETTÖMÄSTI auttaen. Kaveri on mainittu jo useammassa Lonely Planetin painoksessa ja parissa muussakin kirjassa sekä lehdistä ainakin Timesissä ja jossain muussakin ja heppu oli moisista kunnianosoituksista syystäkin ylpeä. Itseasiassa hänellä oli kaikki muo jutut mukanaan muoviin laminoituina. Kaveri siis todellakin auttaa kaikissa ongelmissa mahdollisuuksiensa mukaan eikä oleta saavansa rahaa tms. palveluksistaan. LOISTO TYYPPI! Ja kun kerran törmäsin paikalliseen kuuluisuuteen niin täytyihän siitä fani-kuva saada. Jos siis kohtaatte ongelmia Bruneissa niin etsikään yllä olevassa kuvassa esiintyvä tyyppi (arvatkaa kumpi!) käsiinne!

Laiva Bruneista Labuanille

Lauttaranta sijaitsee vajaat 30 kilometriä keskustasta ja matka sinne bussilla kesti n. 40 minuuttia ja maksoi vissiin 2B$ (n. 1€). Lauttarannassa ostettiin liput Labuanille (n. 30B$) ja läpäistiin maastapoistumismuodollisuudet, Labuan kun kuuluu Malesialle, mutta on verovapaa vyöhyke. Täällä kaikki toimi vielä suhteellisen juoheasti ja melko sukkelasti pääsimme laivaan. Lyöttäydyin bussissa siellä olleen britin seuraan, koska olimme molemmat menossa Kota Kinabaluun ja on mukavaa kun tällaisella pidemmällä siirtymällä on juttuseuraa.

Pikavene Labuanilta eteenpäin

Laivamatka Labuanille sujui joutuisasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo etsiskelemässä Labuanilta lippuluukkua, josta saisimme lippumme Kota Kinabaluun menevään paattiin. Valitettavasti tässä vaiheessa homma alkoi tökkiä sillä päivän kahta viimeistä laivavuoroa ei jostain syystä – jota kukaan ei meille osannut kertoa – ajettu lainkaan. Hetken aikaa luulimme jo jumiutuvamme Labuanille, kunnes selvisi, että sieltä voi vuokrata pikaveneen…

Niinpä sitten otimme (yhteensä 8 henkeä) pikaveneen ja matkasimme sillä – takaisin ihan Brunein nurkille – lähimpään Malesialaiseen kylään, jost kulki edes jonkinlainen tie Kota Kinabaluun. Tämä matka kesti vajaan tunnin ja oli kyllä melkoinen elämys, mutta perille päästiin. Heti perille päästyämme mukana ollut Malesialainen pariskunta alkoi järjestellä taksikyytiä KK:n ja oletti meidän tulevan samaan taksiin kanssaan, joka meille sopikin mainiosti. Eipä tarvinnut itse tapella taksikuskin kanssa hinnoista. Meitä oli siis nyt neljä taksin tarvitsijaa ja sillä aikaa kun sovittelimme itseämme autoon bongasi kuski vielä kolme kyyditettävää lisää. Niinpä meitä sitten loppujenlopuksi oli seitsemän (7!) aikuista ihmistä MATKATAVAROINEEN + kuski pakkautuneena maasturiin. Kylläp ämua harmitti kun isoimpana sain etupenkin paikan. Muilla siellä takempana oli melkoisen ahtaan oloista kaikkien rinkkojen ja muiden tavaroiden keskellä.

Taksin RENKAITA vaihtamassa!

Harvoinpa olen autossa pelännyt, mutta tämä taksimatka oli kyllä unohtumaton. Vaikka auto vaikutti niin sisältä kuin ulkoakin melkoisen uudelta ja hyväkuntoiselta, niin jostain syystä sen ajo-ominaisuudet eivät sopineet lainkaan maantielle; Lieneekö alusta ja rengaspaineet yms. säädetty maastoajoa varten?! Aina kun nopeus ylitti suunnilleen 70km/h alkoi auto vatkata ja heittelehtiä aivan holtittomasti ja sen sai hallintaan vain hidastamalla viiteenkymppiin tai alle. Pari kertaa olin ihan varma, että nyt mennään metsään, jos käy tuuri tai sitten vastaan tulevan rekan alle!

Matkalla myös pysähdyimme kertaalle vaihtamaan MOLEMMAT takarenkaat, jotka olivat puhjenneet. Uskomatonta! Ei tuo renkaiden vaihto kyllä menoa kovinkaan kummoisesti parantanut, mutta ehkä se auto tuli siitä vähän vakaammaksi!

Viimein kolmen tunnin jurnuttamisen jälkeen pääsimme Kota Kinabaluun ja kun kapusimme ulos taksista ei meillä ollut hajuakaan siitä missä päin olimme tai minne meidän pitäisi suuntia. Tarkoituksemme oli mennä Backpacker Lodge – Lucy’s Homestay:hin, jota Brunein Johnny oli suositellut ja viimein sinne löysimmekin.

Tags: Borneo, Hotelli, Lautta, Malesia, Matkailu, Raha, Sademetsä, Viidakko

Blogin käytännön toteutus Oseanian ja Aasian reissulla

14. 7. 2005 16:59

Olen saanut muutaman kyselyn koskien tämän blogin käytännön toteutusta reissuni aikana, joten tässäpä tulee tietoa siitä kiinnostuneille.

Blogi on toteutettu WordPress nimisellä blogisoftalla, johon on lisätty muutamia plugineja, joista täskein on iimage browser, joka mahdollistaa järkevän kuvien hallinnoinnin & littämisen viesteihin. Perusohjelman käyttöönotto on erittäin yksinkertainen toimenpide, mutta itselläni ainakin meni hieman aikaa virittelyyn ja tiedonhankkimiseen, jotta sain muokattua blogista mieleiseni.

Tienpäältä hoidin päivitykset nettikahviloiden ja backpackers -majapaikkojen koneilla. Mukanani en siis raahannut kannettavaa, enkä edes PDA:ta. Ajattelin, että kun kerran joudun kaiken mukaanottamani rinkassani kantamaan niin en viitsi mitään “ylimääräistä” kmukaani ottaa. Nettiyhteyksiä löytyi yllättävänkin helposti ja ne olivat suhteellisen edullisia.

Nettikahviloita ja muita satunnaisia koneita käyttäessä toki törmää mitä ihmeellisimpiin virityksiin, joten ei kannata stressata sillä, onnistuvatko kaikki aiotut päivitykset yms. Monissa paikoissa kuvien käsittely tai edes niiden uploadaaminen palvelimelleni jostain ei onnistunut ja joisasin paikoissa ei edes gmail toiminut.

Yleisestiottaen kuitenkin kaikki pelasi loistavasti ja sain informoitua kotiväkeäni ja ystäviäni sekä muita blogin lukijoita matkani edistymisestä ja tapahtumista.

Tags: Aasia, Matkailu, Wordpress

Veneilyä Bruneissa

13. 7. 2005 17:55

WaterVillage - Brunei

Brunei on kuuluisa WaterVillagestaan eli veden päälle pylväiden varaan rakennetuista taloistaan, joita on kyllä isommankin kylän tarpeiksi, sillä WaterVillagen koko on useita neliökilometrejä. Kuten todettua kylä ei mielestäni ollut kovinkaan edustavassa kunnossa, mutta ihmiset vaikuttivat ihan tyytyväisiltä.

Taksiveneistä ei ole pulaa...

Taksivene on WaterVillagessa liikkumiseen ehdoton väline ja niitä olikin tyrkyllä riesaksi asti! Taksi veneen hinta oli melkoisen kova. Pyynti oli jotain 25$B (n. 13€) luokkaa n. 45 minsan veneretkestä! No mä sain vähän tingittyä kun meni noi Brunein ja Singaporen dollarit vähän tiukille ja jouduin käyttämään Malesian Ringittejä (joita niitäkään ei ollut riittävästi lähtöhintaan verrattuna), jotka pienen pinkaamisen jälkeen kelpasivat. Kuten ehkä huomasitkin Bruneissa siis käyvät myös Singaporen dollarit ja molempien valuuttojen arvo on sama.

Varokaa päitänne!

Taksi veneiden virallinen lähtöpaikka on Brunei hotellin vieressä keskustan laidalla, mutta toki niitä saa bongattua kaikkialta vesistöjen varsista. Oheisen sillan alta kuljetaan “taksi-tolpalta” avoveteen ja sillan kohdalla on syytä pitää pää alhaalla!

Brunein Sulttaanin palatsi

Tarkoitukseni oli ajella veneellä katselemaan Brunein sulttaanin palatsia ja WaterVillagea. Ilmeisesti kuskini kuitenkin oli normaalia enemmän pihalla, sillä emme millään löytäneet lähellekään palatsia, vaikka mulle väitettiin, että jostain päin jokea on hyvät näkymät palatsille. WaterVillagessa tuli kyllä sitten pörrättyä senkin edestä.

Sulttaanin palatsi, nimeltänsä Istana Nurul Iman on maailman suurin vakituisesti asumiseen käytettävä palatsi. Tämä on helppo uskoa, sillä palatsissa on täsmälleen 1788 huonetta ja se on pinta-alaltaan suurempi kuin Vatikaanin valtio! Siellä on hyvä hänen korkeutensa sulttaani Hj Hassanal Bolkiah:n esikuntineen asustella

Vesikylää...

Tags: Hotelli, Malesia, Matkailu, Singapore

Brunei Darussalam

12. 7. 2005 16:03

Moskeija Bruneista

Ensin oli hankaluuksia päästä Mulun viidakkoon ja meno lykkääntyi parilla päivällä ja sitten kun piti suunnata takaisin niin lentokone hajosi ja jumiuduimme Muluun. Näiden sattumusten johdosta ei aikaa Brunein kiertelyyn juurikaan jäänyt vaan vietin siellä ainoastaan yhden yön. Siinäkin ajassa tosin ehti loistavasti nähdä keskustan ja tehdä pienen vene reissun taksiveneellä WaterVillageen.

Menin Brunei Darussalam:iin – kuten valtion virallinen nimi kuuluu – yksityisauton kyydissä Miristä. Hintaa matkalle kertyi 50RM ja aikaa kului n. 3 tuntia. Rajan ylitys sujui loistavan helposti, eikä mitään kamoja tarvinnut hilata autosta ulos, eikä niitä sen puoleen kyllä tsekattu autossakaan.

Majoitus Bruneissa

Kyyti vei mut valtion pääkaupunkiin Bandar Seri Begawan:iin ja siellä urheiluhallin asuntolaan, jossa maijoitetaan urheilukisojen aikana kilpailijoita ja muuna aikana reissaajia. Tämä on Brunein halvin majoituspaikka ja silti varsin asiallinen. Huoneissa on kaksi kerrossänkyä eli 4 henkiöä mahtuu huoneeseen, mutta kilpailujen ulkopuolella tuolla on kuulemma aina hyvin tilaa ja niinpä mäkin sain oman huoneen. Suihkut ja wc:t tosin ansaitsevat erityismaininnan saastaisuudestaan, sillä vaikka kaikenlaisia vessoja tuli nähtyä niin tämä vessa oli kyllä koko reissun pohjanoteeraus. Suihku oli jos mahdollista vielä hirveämpi ja ainoa koko matkalla, johon en viitsinyt mennä sen saasataisuuden vuoksi!

Bandar Seri Begawania

Majoituttuani (odotin henkilökuntaa yli tunnin) lähdin pienelle iltalenkille majapaikan ainoan toisen asukkaan kanssa. Tämä filippiiniläinen Jhun oli lähtenyt Bruneihin paremman tulevaisuuden toivossa ja etsi nyt kokin töitä, joita hän Filippiineilläkin oli tehnyt. Vielä ei ollut tärpännyt, mutta uskoa kaverilla tuntui riittävän. Yhdessä kiersimme kaupungin keskustan yöaikaan. Vaikuttavin kohde keskustassa oli Sultan Omar Ali Saifuddien Moskeija, joka yllä olevassa kuvassakin esiintyy.

Seuraavana aamuna heräsin jo ennen kukonlaulua ja lähdin seikkailemaan keskustaan ja otin taksiveneen WaterVillageen, jossa kiertelimme tunnin verran. WaterVillage, joka on kuulemma kaupungin ylpeys näytti kyllä meikäläisen silmissä melkoiselta slummilta, mutta onnellisen näköisiä ihmisiä siellä näytti asuvan ja se kai on tärkeintä. Melkoisen kotrastin muodosti em. moskeija ja heti sen vierestä (10m moskeijan aidasta) alkava WaterVillage.

WaterVillage moskeijan vieressä

Kierrettyäni kylän totesin, että voinkin jatkaa matkaani kohti Kota Kinabalua. Niinpä hain tavarani ja painuin bussiasemalle etsimään lauttasatamaan menevää bussia.

Tags: Asunto, Australia, Lautta, Matkailu, Urheilu, Viidakko

Mount Kinabalu National Park (MAL)

8. 7. 2005 12:00

Mount Kinabalu, ennen kuin se peittyi sankkaan sumuun

Retken Mount Kinabalu National Parkiin tein Kota Kinabalusta käsin. Menomatka sujui rattoisasti ilmastoidussa pitkänmatkan bussissa, joka oli yleiseen paikalliseen tasoon nähden aivan luksusta. Bussissa paikat oli jopa numeroitu ja hintaan sisältyi mm. vesipullo. Hinta oli kuitenkin suomalaisittain halpa, oisko ollut jotain 3€ luokkaa parin tunnin matkasta.

Perillä puistonportilla sain lipun opiskelijahintaan ja pääsin ihailemaan henkeäsalpaavaa näkymää vuorelle. Kyllä tuo oli uskomattoman vaikuttava paikka. Niin hienolta se näytti, että mieli olisi tehnyt lähteä heti kiipeämään ylös, mutta ‘onneksi’ oli hing-season, ja reissu olisi pitänyt varata etukäteen, jotta olisi mahtunut mukaan. Kuntohan ei tuota olisi kyllä kestänyt, mutta innostuksissani olisin havainnut sen varmaan vasta muutaman tunnin taivallettuani ja ‘tehdessäni kuolemaa’, jossain kilometrien korkeudessa.

Puiston päämaja on 1500 metrin korkeudessa ja siellä ilmasto onkin jo totaalisen erilainen merenpinnan tasoon verrattuna. Ilma oli suomalaista hellepäivää vastaavaa eli huomattavasti kuivempaa kuin alhaalla ja lämpötilakaan ei kivunnut juuri yli 30 asteen. Tämä oli erittäin tervetullutta vaihtelua Aasian kosteaan ilmastoon.

Koska herätys oli aamulla ennen kukonlaulua (bussi lähti joskus seitsemän aikaan) niin ensimmäiseksi puistoon päästyäni päätin syödä jotain. Ruoan jälkeen lähdinkin sitten patikoimaan metsään. Tarkoitukseni oli tehdä pitkähkö vaellus ympäri puistoa, mutta taivallettuani tunnin verran totesin, ettei nyt oikein nappaa ja päätin suunnata pois metsästä ihailemaan vuorta. Metsässä kävely ei kiinnostanut, koska parina edellisenä yönä oli satanut reilusti ja suurin osa poluista oli muuttunut mutaisiksi joiksi, joissa kahlaaminen ei ollut hauskaa, lisäksi hyttysiä oli vähintään riittävästi ja maisemat olivat vähemmän sademetsämäiset kuin lähempänä merenpintaa olevissa metsissä. Tämä metsikkö muistutti jo jossain määrin suomalaista aarniometsää.

Valitettavasti metsikön siimeksestä päästyäni sain havaita, että tullessani vallinnut ihanan kuulas keli oli muuttunut sumuiseksi ja vuoresta ei näkynyt enää mitään. Olin kuitenkin onnekas, kun onnistuin vuoren näkemään, sillä joskus se kuulemma on sumun peitossa aamusta alkaen. Kun vuoren tiirailu ei onnistunut päätin suunnata Mount Gardeniin, johon oli kerätty alueen kasveja helpommin lähestyttävään ympäristöön.
Mount Gardenissä nain muutamia orkideoja ja muita kukkia, mutta valitettavasti kukkimiskausi ei ollut päällä ja aika harva kasvi esiintyi edukseen. Maailman kallein orkidea sieltä kuintenkin löytyi.

Olin melkoisen väsynyt kiireisen ohjelmani vuoksi ja kun vuortakaan ei enää näkynyt päätin suunnata takaisin kämpille huomattavasti aiemmin kuin olin suunnitellut. Tämä olikin hyvä päätös, sillä sain vietetyksi oikein mukavan leppoisan iltapäivän ja illan KK:ssa.

Paluukuljetuksen järjestäminen ei kuitenkaan ollut ihan pikkujuttu. Mitään säännöllisiä bussi vuoroja ei tuolla kulje vaan bussi hommataan menemällä odottamaan tienvarteen ja pysäyttämällä sitten joku ohi menevä bussi. Kun saavuin tielle siellä oli kolme paikallista kyytiä odottamassa. Busseja vaan ei kuulemma ollut tuntiin näkynyt. Viimein joku heistä kyllästyi odottamaan ja kysyi multa kiinnostasiko jakaa taksi neljästään ja tokihan se kiinnosti. Taksin hinta vaan oli paikallisille aivan liian korkea ja niinpä alkoi hurja tinkiminen, joka lopulta puolen tunnin kuluttua päättyi paikallisen taksin tarvitsijan voittoon: Hinnaksi sovittiin 80RM eli 20RM/nenä eli suunnilleen sama hinta kuin bussilla oli ollut tähän suuntaan.

Taksikuskin lähtiessä hakemaan autoaan parkkialueelta porhalsi paikalle kuitenkin rupuisin paikallisbussi, mitä muistan nähneeni ja Malesialaiset ystäväni painoivat muitta mutkitta sisään bussiin ja jättivät taksikuskin huutelemaan peräämme. En minäkään viitsinyt sinne pysäkille jäädä, joten hyppäsin myös bussiin. Tämä bussi olikin sitten jotain ihan muuta kuin tulomatkan luxus-bussi. Penkit olivat jotenkuten kiinni lattiassa ja heiluivat ja kenottivat mikä mihinkin suuntaan. Lisäksi jousitusta ei bussissa ollut ja useammankin kerran olin kokonaan irti penkistä kun ajoimme kuoppaan. Reittivalinta oli näin matkaajan kannalta mielenkiintoinen, sillä oikaisimme pikkukylien kautta vuorten yli ja näimme todella paikallisia oloja ajaessamme hiekkateitä pitkin. Reitti oli myös yllättävän nopea, sillä vaikka bussin vauhti oli varmasti alle puolet aamuisen bussin vauhdista ei matka silti kestänyt kuin kaksi tuntia. Henkiin jäätiin, joten matka oli oikein onnistunut ja antoisa.

Seuraavalla kerralla, jos ja kun Mt. Kinabalulle menen niin olen sellaisessa kunnossa, että kapua huipulle asti! :)

Tags: Aasia, Australia, Malesia, Matkailu, Sademetsä