Vietin syksyllä reilun viikon Bahiassa, Brasiliassa. Tarkemmin Salvadorin kaupungissa ja Morro de Sao Paulon kylässä Ilha de Tinharélla.

Bahian alue on tunnettu erityisesti siitä, että siellä asuu erityisen runsaasti orjien jälkeläisiä ja se antaa alueelle ja sen kulttuurille omaleimasen ilmeensä joka poikkeaa melkoisesti muusta Brasiliasta. Bahialainen ruoka on saanut monia vaikutteita Afrikkailaisista perinteistä ja on kaikin puolin hyvin eerilaista kuin mihin olen muualla Brasiliassa tottunut. Mausteita käytetään monipuolisemmin ja runsaammin ja erilaiset kastikkeet ovat suosiossa. Alueen nimikkoruoka on Moceca, joka on eräänlainen erittäin paksu ja mauiltaan rikas pataruoka jossa on merenelävien lisäksi mm. kookosmaitoa ja palmuöljyä, okraa, papuja. Tästä ruoasta löytyy valtaisasti eri variaatioita.

Orjien perinteestä johtuen tanssi ja juhliminen ovat erityisen suosittuja Salvadorissa. Salvador onkin heti Rion jälkeen kuuluisin karnevaalikaupunki ja heidän karnevaalinsa poikkeavat melkoisesti Rion vastaavista. Salvadorissa karnevaaleja juhlitaan paljon maanläheisemmin ja juhlat juhlitaan kaduille eikä erillisellä stadionilla. Riossahan päätapahtuma on sambadromolla, mutta myös kaduilla juhlitaan lähes yötä päivää.

Salvadorin kuvatuin kohde lienee sen historiallisesti arvokas ja Unescon maailmanperintöluetteloon listattu vanha kaupunki. Siellä liikkuminen – etenkin iltaisin – on kuulemma vaarallista, mutta minä en kyllä kohdannut minkäänlaisia ongelmia mihinkään aikaan vuorokaudesta. Vanha kaupunki on ehdottomasti näkemisen arvoinen niin päivä kuin yö aikaankin. Sieltä löytyy lukuisia ravintoloja ja baareja ja tiistaisin vanhassa kaupungissa järjestetään perinteiset juhlat, joissa ihmiset tanssivat kadulla aamuun asti. Vanhaa kaupunkia on restauroitu hienosti ja sen charmi on onnistuttu säilyttämään. Vanha kaupunki jakautuu kahteen osaan, joista toisessa autoilua on rajoitettu ja rakennuksia restauroitu. Täällä ei juuri tavallisia ihmisiä asu ja tunnelma on hieman kuin museossa. Toisessa osassa talot ovat normaalissa asumiskäytössä ja kadut autoja täynnä. Täältä löytyy huomattavasti vähemmän hienosti restauroituja taloja, mutta sitäkin enemmän oikeaa elämänmenoa ja tunnelmaa. Kun kuvasin tällä alueella tuli useampikin ihminen sanomaan, ettei kameran esiinottaminen ole järkevää ellei ehdoin tahdoin halua tulla ryöstetyksi. Tämä hieman rajoitti kuvausintoa, mutta ei vähentänyt ihastustani itse alueeseen.

Vanhan kaupungin alueella on runsaasti hostellaja, mutta itse valitsin asuinalueekseni Barran, joka on meren rannalla oleva alue. Yövyin Barra Guest Hostelissa ja tästä paikasta ei ole muuta kuin hyvää sanottavaa. Huoneet olivat siistit ja meininki leppoisaa. Lisäksi iltaisin tarjoiltiin ilmaisia caipirinhoja. Muutenkin Barran alue oli mukava ja turvallisen oloinen. Alueella sijaitsevat kaupungin suosituimmat rannat sekä majakka. Majakan ympärillä on mukava puistikko, johon kaupunkilaiset iltaisin kerääntyvät katsomaan lumoavaa auringonlaskua. Lisäksi alueelta löytyy kauppakeskus ja löytyypä sieltä sukellusliikekin.

Itse tein kaksi sukellusta Dive Bahian kanssa ja liikkeen toiminta oli asiallista ja ammattimaista. Salvadorin vesillä on paljon hylkyjä ja jotkin niistä ovat kuulemma oikein hienoja sukelluskohteita. Valitettavasti omat sukellukseni eivät olleet erityisen mieleenjääviä. Sukellukset tehtiin Boiao nimiselle riutalle ja Germian hylylle ja molemmat sukellukset olivat ok, mutta mitään erityistä niissä ei ollut. Germanian hylky oli hyvin lähellä rantaa ja majakkaa ja hylkyä sinänsä ei laivaksi tunnistanut vaan jäljellä oli hyvin laajalle alueelle levinneitä hylyn osia. Sukeltaminen Brasiliassa on melkoisen kallista ja tingitty hinta Salvadorissa oli 200 realia (~90 euroa) kahdelta sukellukselta vuokrakamoilla. Pitäisin hintaa melkoisen suolaisena sukelluskohteiden tasoon nähden. Sukeltaminen Ilha Grandella Rio de Janeiron osavaltiossa on huomattavasti halvempaa (135BRL/2 sukellusta) ja Fernando de Noronhallakin vain hieman (230BRL/2 dives) kallimmpaa. Ja Noronhalta kuitenkin löytyvät on Brasilian parhaat sukelluskohteet, jotka pärjäävät kansainvälisessä vertailussakin.

Kaiken kaikkiaan Salvador on hieno kaupunki, josta löytyy kaikkea kaikille ja sitä voi kyllä suositella niin reppureissarille kuin vähän vähemmänkin matkakokemusta omaavalle.

Peer Gynt Road @ Norway

Norjan reissu oli elämäni ensimmäinen moottoripyöräreissu ja loistoreissu olikin. Enköhän mäkin jossain vaiheessa saa tuotettua jonkinlaisen raportin aiheesta, mutta siihen asti voitte perehtyä aiheeseen Takapihalla.

Joulukuussa 2010 tuli pistäydyttyä Sao Paulossa ja Santoksessa.

Rio Carnaval 2011 @ Sambodromo

Maaliskuussa 2011 olin Rion karnevaaleilla ja kokemus oli mykistävä. Tuota tunnelmaa on vaikea sanoin kuvata, mutta tarkoituksena on kirjoittaa tuosta jonkinlainen raportti tänne lähiaikoina. Kuvat kertovat enemmän kuin tuhat sanaa ja tässä tapausksessa se pitää erityisen hyvin paikkansa. Karenevaalien jälkeen tuli lepäiltyä muutama päivä Ilha Grandella, jossa pääsin myös sukeltamaan.

Waterfall @ Presidente Figueredo

Kesälomilla tuli vietettyä viitisen viikkoa Amazonilla. Pääasiassa oleskelin Manauksessa ja Novo Airaossa, mutta piipahdin myös Presidente Figueredossa, Santaremissa ja Alter do Chãossa. Tämä oli loistava reissu ja erityisesti nautin Amazonin luonnosta, vesiputouksista ja hiekkarannoista.

Pelourinho @ Salvador, Bahia

Hiljattain palasin lyhyeltä reissulta Bahiasta. Pääosan ajasta vietin osavaltion pääkaupugissa Salvadorista ja Morro de Sao Paulo nimisessä kylässä eräällä paratiisi saarella. Tällä reissulla tuli myös tehtyä pari sukellusta.

Kun tässä nyt on ollut “lieviä” haasteita saada itsestään tekstiä irti niin haluaisin kysäistä lukijoiltani (vieläkö niitä on?), että mikä näistä aiheista kiinnostaisi eniten eli mistä aloittaisin tämän urakan?

Niin vierähti viikko Fernando de Noronhalla ja mukavaa oli. Saari on todella kaunis (ja kallis) ja sopivan kokoinen, jotta sen voi mukavasti ottaa haltuun viikossa. Paljon lyhyemmäksi ajaksi tänne ei kannata vaivautua siksi kalliit on lennot.

Netistä en ainakaan minä tahtonut oikein löytää tietoa saaresta ja sen majoituksista, sukelluskeskuksista yms. ja niinpä ajattelinkin kirjoittaa pienen matkaoppaan tänne aikoville. Kirjoittelen sen kuiten erilliseen lastuun.

Yleinen käsitys jonka saaresta netin perusteella saa on, että se on upea, mutta järkyttävän kallis paikka. Tämä pitääkin osittain paikkansa sillä tuskinpa missään muualla Brasseissa osataan turistia yhtä paljon rahastaa. Toisaalta saari sijaitsee kaukana rannikosta myrskyisän meren keskellä joten jonkinlaisia perustelujakin vähän kalliimmille hinnoille olisi kun kaikki tavarat pitää kuskata tänne joko meritse tai lentorahtina. Pääasiassa kalleus kuitenkin johtuu siitä, että saaresta on tarkoituksella tehty paremmanväen kohde ja sitä myöten esim, majoitukset ovat korkeatasoisia ja kalliita, mutta halvallakin pääsee jos haluaa. Itse yövyin Hospedaje Maria de Gouveiassa varsin kohtuulliseen 50 BRL / yö hintaan. Paikka oli mukava, siisti ja sijaitsi Vila dos Remeioksessa saaren vilkkaimmassa kylässä.

Viikon aikana ehdin sukellella neljänä päivänä (elämäni kalleimmat sukellukset, etenkin yösukellus), vuokrata motskarin päiväksi ja kiertää sillä koko saaren sekä lojua joka päivä mitä upeimmilla biitseillä. Täältä löytyykin koko Brasilian kauneimmaksi rankattu biitsi ja useampia TOP10 listalla olevia rantoja. Useimmiten päädyin minua lähinnä olleelle Praya de Cachorrolle joka olikin upea biitsi ja josta sai näppärästi myös ostettua virvokkeita löhöilyn lomassa.

Yksi saaren parhaista puolista on sen turvallisuus, jolle ei valitettavasti löydy vertaa muualta Brasiliasta. Kaiken kaikkiaan oleskeluni saarella oli oikein mukavaa ja leppoisaa ja kaihoisin mielin teen täältä lähtöä Rioon ja sitä kautta kotia kohti.

Posted via email from sakuts’s posterous

Parhaillaan olen Riossa ja odottelen Natalin koneen lähtöä. Huomenna ois tarkoitus olla puolen päivän jälkeen Fernando de Noronhalla.

Matkaan vaan tuli pieni mutka kun TAM hukkasi mun rinkkani. Tai sitten Venezuelan poliisit tms. Koomas vielä check-in:in jälkeenkin jotain. caracasin lentokentällä oli kyllä melkoinen show “turvatarkastusten” kanssa.

Isoin ongelma matkatavaroiden hukkumisessa on se, että Brasiliasta (tai ainakin Manauksesta) on melkein mahdoton löytää mun kokoisia vaatteita. Ja epäilenpä, että sieltä “autiosaarelta” jonne suuntaan vaatteiden hommaaminen on vielä pykälää vaikeampaa. Niinpä mun täytynee ostaa jotain varuiksi Natalin lentokentältä ja tapella sitten vakuutusyhtiön kanssa kuluista ellei laukku nyt seuraavan tunnin aikana mystisesti jostain ilmesty.

Tilastollisesti rinkan kuuluikin jo kadota, on tässä sen verran monta lentoa tullut lennettyä ilman matkatavaraongelmia. Mut no hätä, siellä saarellahan sopii varmaan kekkuloida palmunlehvään kääriytyneenä viikon ajan!?

Posted via email from sakuts’s posterous

Sukeltamassa olen kaynyt nyt parina paivana Auquatics Dive Centerin kanssa ja homma on pelannut hienosti. Sukelluskeskus sijaitsee naapurikylassa Mochimassa, mutta omistaja hakee mut aamulla autollaan Santa Festa ja palauttaa takaisin illalla. Sukellusten hintakin on kohtuullinen eli 450 bolivaria (=60 USD epavirallisen kurssin mukaan) ja tama hinta sisaltaa kaksi sukellusta, varusteet, leivat ja juomat veneella seka kaupanpaalle noudot Santa Festa. Sukelluskohteita taalta loytyy runsaasti ja ne ovat ihan ok laatuisia. Ei tata nyt voi oikein verrata Belizeen tai kaakkois-aasian hyviin kohteisiin, mutta ihan hyvaa sukellusta taalla silti on. Parhaat sekellus mestat Venezuelassa on Los Rogues saaristossa, jonne aluksi suunnittelinkin menevani, mutta reissu sinne ja siella olo osoittautui niin kalliiksi, etta paatinkin tulla tanne. Tuolla saarilla kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin menna all-inclusive hotelliin tai pousadaan ja ne osataan hinnoitella “sopivasti”.

Muutaman paivan perusteella taytyy sanoa, etta Venezuela on kaikista kaymistani maista matkailija epaystavallisin. Taalla tunnutaan vihaavan turisteja tai ainakin mua. Minkatahansa asian hoitaminen on jarjettoman hankalaa ja hankaloituu entisestaan kun mun espanjani ei ole erityisen loistavaa. Monessa paikasa on tullut oltua missa ei yhteista kielta ole, mutta hommat on silti onnistuneet mallikkaasti taalla jostain syysta tokkii. Jo Caracasista tanne Santa Fehen paaseminen on melkoisen hankalaa, mutta taalla nyt kuitenkin ollaan.

Tarkoituksena ois viettaa taalla viela muutama paiva biitsilla lohoillen ja sukellellen ennen kuin on aika suunnata Fernando de Noronhalle Brasilian puolelle. Siella pitais sukelluksen olla parasta mita Brasilialla on tarjota.

Potosi oli oikein mukava kyla. Saavuttaessa naytti aluksi melko karulta kun kaupungin laitamilla oli jos jonkinlaista rakennelmaa, mutta itse kaupunki ja etenkin sen vanha keskusta olivat oikein mukavat. Keskusta oli pullollaan toinen toistaan hienompia rakennuksia ja kaupunki levittaytyi hienosti vuorten rinteille.

Paadyin yopymaan LPn suosittelemaan Hostel Compania se Jesus:iin ja paikka taytti odotukset hyvin eli suihkusta tuli lamminta (KUUMAA) vetta ja sangyssa oli riittavasti viltteja (= 5 kpl). Muutenkin paikka oli oikein siisti ja viihtyisa. Hintaa yhden hengen huoneelle omalla kylpparilla tuli reilut 7 euroa ja hinta sisalsi ihan kelvollisen aamiaisen. Ainoa valituksen aihe oli hostellissa vieraillut matkanjarjestaja, jonka toiminta ei kylla kehuja ansaitse. Ala kayta Agencia de Viajes Turismo Claudian palveluita mikali haluat sailyttaa hermosi! Ruokapaikoista tuli testattua vain Bar 4060, joka osoittautui oivaksi paikaksi. Ei sielta tosin mitaan paikallista saanut, mutta burritot olivat oikein hyvia ja paikka siisti ja viihtyisa.

Yllatyksekseni en ole karsinyt minkaanlaisista vuoristotaudin oireista, vaikka pyyhkaisinkin suosituksista valittamatta muutamassa tunnissa merenpinnan tasolta yli neljaan kilometriin. Edes paata ei ole sarkenyt kaikista muista mahdollisista vaivoista puhumattakaan. Itseasiassa olo on ollut loistava. Tosin ekaa kertaa Potosissa taksista noustessa oli oli nousuhumalainen, mutta tasaantui muutamassa minuutissa. Tana aamuna kavin vahan valokuvailemassa Potosissa ja ihmettelin kun en edes hengastynyt. Tama harha tosin haihtui siina vaiheessa kun piti kavuta takaisin Hostellille maen paalle. Kylla taalla selvasti huomaa etta ilma on ohuempaa. Hengastyakseen ei tarvitse paljon rehkia. Mutta hyva puolihan tassa on se, etta kunh taalta jossain vaiheessa siirryn alavammille maille niin kunto on huipussaan kun on tullut suoritettua harjoittelua korkeanpaikan leirilla! Ilmeisesti tallaisen upposukeltajan keuhkot sopivat hyvin myos vuoristo olosuhteisiin.

Parhaillaan istun bussissa matkalla Uyuniin ja 200 kilometrin matkaa on talla hetkella taitettu reilut viisi tuntia ja viela ois ainakin tunnin verran istuttavaa.Maisemat ovat olleet huikaisevan hienoja kun on vuorotellen kavuttu ylos vuorenrinnetta ja taas lasketeltu alemmas. Tie on ollut ehka neljasosan matkaa paallystetty, mutta muuten on ajeltu vaihtelevan kuntoisia hiekkateita. Valilla on ollut mielenkiintoisia kohtia kun on roikuttu rotkon partaalla bussin levyisella vaylalla ja toivottu ettei isompia rekkoja tulisi vastaan. Ekat laamatkin on tullut bongattua. Jokohan sita iltasella paasisi maistamaan sellaista?

Seuraavat pari paivaa ois tarkoitus viettaa maailman suurimpaan suola-aavikkoon Salar de Uyuniin tutustuen ja nyt juuri bussin ikkunasta pilkottaakin ensimmaiset vilaukset silmankantamattomiin jatkuvasta valkeudesta. Taivas ei muuten ole koskaan nayttanyt niin siniselta kuin taalla, mutta harvemmin jos koskaan sita on tullut oltuakaan nain lahella sita.

ps. Mikolle ja muille mopoikaisille tiedoksi, etta taalla saattais olla mukavaa paristella jollain endurolla!

Viimeiset paivat tuli tosiaan vietettya Uyunin kylassa ja Uyunin suola-aavikolla (Salar de Uyuni), joka on maailman suurin lajissaan. Uyunin kylaa luotaantyontavampaa paikkaa on vaikea keksia, mutta safari suola-aavikolle oli mielenkiintoinen ja kaikinpuolin loistava (Kunhan ensin paasin matkaan). Safarista ajattelin tarinoida enemmankin kunhan kerkian, mutta sen aika ei ole tanaan, silla kohtapuoliin on lahdettava lepailemaan.

Huomenna ois tarkoitus kayda katsastamassa Isla de Sol, joka on Inkojen pyha saari ja jossa heidan tarustonsa mukaan aurinko on syntynyt.

Kirjoittelin aiemmin pitkan postauksen iPodiin, mutta kun en ole wifia onnistunut loytamaan niin se ilmaantuu tanne jossain vaiheessa myohemmin. Toivottavasti kuitenkin ennen suomeen paluutani!?

Suositusten mukaan korkealla siirtyminen olisi jhyvä tehdä hitaasti, mutta koska muutaman sadan kilsan matka Sucreen (3500m) olisi bussilla vienyt lähemmäs vuorokauden päädyin puolen tunnin lentoon. Sucresta ois vielä tänään tarkoitus jatkaa maailman korkeimmalla sijaitsevaan kaupunkiin Potosiin (yli 4000m). Täytyy vaan toivoa, että sukeltajan keuhkoista on edes vähän hyötyä tuolla ja saan riittävästi happea. Mikäli näin ei ole niin pääsen tutustumaan vuoristotaudin oireisiin omakohtaisesti. Oireita voi kuulemma lääkitä/estää Koka lehtiä pureksimalla ja Koka teetä juomalla. Jotain kaupallisia lääkkeitäkin on olemassa, mutta toivottavasti mun ei tarvitse tehdä tuttavuutta niiden kanssa!

Posted via email from sakuts’s posterous

I have to say also that Brazilian people really are happy and enjoying their lives. After sour game it took maybe 15 minutes until Samba band arrived and everyone started to dance. Incredible!!! Al in all I had very good day and unforgottable experience.

Riossa ollaan ja majapaikkana toimii CabanaCopa Hostel, joka vaikuttaa ihan kelpo paikalta; Teki kylla hyvaa nukkua yo oikeassa sangyssa eilisen matkustamisen jalkeen. Matka Hyvinkaalta hostellille Rio de Janeirossa kesti kaikkineen suurinpiirtein 25 tuntia ja olo oli sen mukainen kun viimein paasin perille.

Tanaan ois ohjelmassa futismatsin katselua Copacabanalla ja iltasella lento Boliviaan. Ennen lkentoa ois viela tarkoitus vahan selvitella jatkoyhteyksia Bolivian puoplella, silla vaikka matkat ei siella kilometreissa kovin pitkia oliskaan niin bussilla kulkien niihin tuntuu menevan aikaa ihan jarjettomasti. 100 kilometria bussilla vie tuolla jotain 3 ja 8 tunnin valilta tiesta, kohteesta ja vuodenajasta riippuen.

Posted via email from sakuts’s posterous