TraveBLOGue

Archive for July, 2010

Fernando de Noronha – Uma paraiso

31. 7. 2010 21:56

Niin vierähti viikko Fernando de Noronhalla ja mukavaa oli. Saari on todella kaunis (ja kallis) ja sopivan kokoinen, jotta sen voi mukavasti ottaa haltuun viikossa. Paljon lyhyemmäksi ajaksi tänne ei kannata vaivautua siksi kalliit on lennot.

Netistä en ainakaan minä tahtonut oikein löytää tietoa saaresta ja sen majoituksista, sukelluskeskuksista yms. ja niinpä ajattelinkin kirjoittaa pienen matkaoppaan tänne aikoville. Kirjoittelen sen kuiten erilliseen lastuun.

Yleinen käsitys jonka saaresta netin perusteella saa on, että se on upea, mutta järkyttävän kallis paikka. Tämä pitääkin osittain paikkansa sillä tuskinpa missään muualla Brasseissa osataan turistia yhtä paljon rahastaa. Toisaalta saari sijaitsee kaukana rannikosta myrskyisän meren keskellä joten jonkinlaisia perustelujakin vähän kalliimmille hinnoille olisi kun kaikki tavarat pitää kuskata tänne joko meritse tai lentorahtina. Pääasiassa kalleus kuitenkin johtuu siitä, että saaresta on tarkoituksella tehty paremmanväen kohde ja sitä myöten esim, majoitukset ovat korkeatasoisia ja kalliita, mutta halvallakin pääsee jos haluaa. Itse yövyin Hospedaje Maria de Gouveiassa varsin kohtuulliseen 50 BRL / yö hintaan. Paikka oli mukava, siisti ja sijaitsi Vila dos Remeioksessa saaren vilkkaimmassa kylässä.

Viikon aikana ehdin sukellella neljänä päivänä (elämäni kalleimmat sukellukset, etenkin yösukellus), vuokrata motskarin päiväksi ja kiertää sillä koko saaren sekä lojua joka päivä mitä upeimmilla biitseillä. Täältä löytyykin koko Brasilian kauneimmaksi rankattu biitsi ja useampia TOP10 listalla olevia rantoja. Useimmiten päädyin minua lähinnä olleelle Praya de Cachorrolle joka olikin upea biitsi ja josta sai näppärästi myös ostettua virvokkeita löhöilyn lomassa.

Yksi saaren parhaista puolista on sen turvallisuus, jolle ei valitettavasti löydy vertaa muualta Brasiliasta. Kaiken kaikkiaan oleskeluni saarella oli oikein mukavaa ja leppoisaa ja kaihoisin mielin teen täältä lähtöä Rioon ja sitä kautta kotia kohti.

Posted via email from sakuts’s posterous

Tags: Brasilia, Fernando de Noronha, Matkailu, Praya de Cachorro, Sukellus

Nyt se rinkka sitten hukkui…

24. 7. 2010 2:54

Parhaillaan olen Riossa ja odottelen Natalin koneen lähtöä. Huomenna ois tarkoitus olla puolen päivän jälkeen Fernando de Noronhalla.

Matkaan vaan tuli pieni mutka kun TAM hukkasi mun rinkkani. Tai sitten Venezuelan poliisit tms. Koomas vielä check-in:in jälkeenkin jotain. caracasin lentokentällä oli kyllä melkoinen show “turvatarkastusten” kanssa.

Isoin ongelma matkatavaroiden hukkumisessa on se, että Brasiliasta (tai ainakin Manauksesta) on melkein mahdoton löytää mun kokoisia vaatteita. Ja epäilenpä, että sieltä “autiosaarelta” jonne suuntaan vaatteiden hommaaminen on vielä pykälää vaikeampaa. Niinpä mun täytynee ostaa jotain varuiksi Natalin lentokentältä ja tapella sitten vakuutusyhtiön kanssa kuluista ellei laukku nyt seuraavan tunnin aikana mystisesti jostain ilmesty.

Tilastollisesti rinkan kuuluikin jo kadota, on tässä sen verran monta lentoa tullut lennettyä ilman matkatavaraongelmia. Mut no hätä, siellä saarellahan sopii varmaan kekkuloida palmunlehvään kääriytyneenä viikon ajan!? :)

Posted via email from sakuts’s posterous

Tags: Brasilia, Caracas, Matkailu, poliisi, Rio de Janeiro, turvatarkastus, Venezuela

Mochiman luonnonpuisto, Venezuela

18. 7. 2010 1:28

Talla hetkella olen Venezuelassa Mochiman luonnonpuiston alueella Santa Fe nimisessa kylassa. Nettiyhteydet taalta hoituvat 56 kiloisella modeemilla, joten tyon ja tuskan takana on yhteyksien pitaminen ulkomaailmaan.

Sukeltamassa olen kaynyt nyt parina paivana Auquatics Dive Centerin kanssa ja homma on pelannut hienosti. Sukelluskeskus sijaitsee naapurikylassa Mochimassa, mutta omistaja hakee mut aamulla autollaan Santa Festa ja palauttaa takaisin illalla. Sukellusten hintakin on kohtuullinen eli 450 bolivaria (=60 USD epavirallisen kurssin mukaan) ja tama hinta sisaltaa kaksi sukellusta, varusteet, leivat ja juomat veneella seka kaupanpaalle noudot Santa Festa. Sukelluskohteita taalta loytyy runsaasti ja ne ovat ihan ok laatuisia. Ei tata nyt voi oikein verrata Belizeen tai kaakkois-aasian hyviin kohteisiin, mutta ihan hyvaa sukellusta taalla silti on. Parhaat sekellus mestat Venezuelassa on Los Rogues saaristossa, jonne aluksi suunnittelinkin menevani, mutta reissu sinne ja siella olo osoittautui niin kalliiksi, etta paatinkin tulla tanne. Tuolla saarilla kun ei ole muuta mahdollisuutta kuin menna all-inclusive hotelliin tai pousadaan ja ne osataan hinnoitella “sopivasti”.

Muutaman paivan perusteella taytyy sanoa, etta Venezuela on kaikista kaymistani maista matkailija epaystavallisin. Taalla tunnutaan vihaavan turisteja tai ainakin mua. Minkatahansa asian hoitaminen on jarjettoman hankalaa ja hankaloituu entisestaan kun mun espanjani ei ole erityisen loistavaa. Monessa paikasa on tullut oltua missa ei yhteista kielta ole, mutta hommat on silti onnistuneet mallikkaasti taalla jostain syysta tokkii. Jo Caracasista tanne Santa Fehen paaseminen on melkoisen hankalaa, mutta taalla nyt kuitenkin ollaan.

Tarkoituksena ois viettaa taalla viela muutama paiva biitsilla lohoillen ja sukellellen ennen kuin on aika suunnata Fernando de Noronhalle Brasilian puolelle. Siella pitais sukelluksen olla parasta mita Brasilialla on tarjota.

Tags: Matkailu, Mochima, Santa Fe, Sukel, Sukellus, Venezuela

Potosi, Bolivia (4060m)

10. 7. 2010 1:36

Potosi oli oikein mukava kyla. Saavuttaessa naytti aluksi melko karulta kun kaupungin laitamilla oli jos jonkinlaista rakennelmaa, mutta itse kaupunki ja etenkin sen vanha keskusta olivat oikein mukavat. Keskusta oli pullollaan toinen toistaan hienompia rakennuksia ja kaupunki levittaytyi hienosti vuorten rinteille.

Paadyin yopymaan LPn suosittelemaan Hostel Compania se Jesus:iin ja paikka taytti odotukset hyvin eli suihkusta tuli lamminta (KUUMAA) vetta ja sangyssa oli riittavasti viltteja (= 5 kpl). Muutenkin paikka oli oikein siisti ja viihtyisa. Hintaa yhden hengen huoneelle omalla kylpparilla tuli reilut 7 euroa ja hinta sisalsi ihan kelvollisen aamiaisen. Ainoa valituksen aihe oli hostellissa vieraillut matkanjarjestaja, jonka toiminta ei kylla kehuja ansaitse. Ala kayta Agencia de Viajes Turismo Claudian palveluita mikali haluat sailyttaa hermosi! Ruokapaikoista tuli testattua vain Bar 4060, joka osoittautui oivaksi paikaksi. Ei sielta tosin mitaan paikallista saanut, mutta burritot olivat oikein hyvia ja paikka siisti ja viihtyisa.

Yllatyksekseni en ole karsinyt minkaanlaisista vuoristotaudin oireista, vaikka pyyhkaisinkin suosituksista valittamatta muutamassa tunnissa merenpinnan tasolta yli neljaan kilometriin. Edes paata ei ole sarkenyt kaikista muista mahdollisista vaivoista puhumattakaan. Itseasiassa olo on ollut loistava. Tosin ekaa kertaa Potosissa taksista noustessa oli oli nousuhumalainen, mutta tasaantui muutamassa minuutissa. Tana aamuna kavin vahan valokuvailemassa Potosissa ja ihmettelin kun en edes hengastynyt. Tama harha tosin haihtui siina vaiheessa kun piti kavuta takaisin Hostellille maen paalle. Kylla taalla selvasti huomaa etta ilma on ohuempaa. Hengastyakseen ei tarvitse paljon rehkia. Mutta hyva puolihan tassa on se, etta kunh taalta jossain vaiheessa siirryn alavammille maille niin kunto on huipussaan kun on tullut suoritettua harjoittelua korkeanpaikan leirilla! Ilmeisesti tallaisen upposukeltajan keuhkot sopivat hyvin myos vuoristo olosuhteisiin.

Parhaillaan istun bussissa matkalla Uyuniin ja 200 kilometrin matkaa on talla hetkella taitettu reilut viisi tuntia ja viela ois ainakin tunnin verran istuttavaa.Maisemat ovat olleet huikaisevan hienoja kun on vuorotellen kavuttu ylos vuorenrinnetta ja taas lasketeltu alemmas. Tie on ollut ehka neljasosan matkaa paallystetty, mutta muuten on ajeltu vaihtelevan kuntoisia hiekkateita. Valilla on ollut mielenkiintoisia kohtia kun on roikuttu rotkon partaalla bussin levyisella vaylalla ja toivottu ettei isompia rekkoja tulisi vastaan. Ekat laamatkin on tullut bongattua. Jokohan sita iltasella paasisi maistamaan sellaista?

Seuraavat pari paivaa ois tarkoitus viettaa maailman suurimpaan suola-aavikkoon Salar de Uyuniin tutustuen ja nyt juuri bussin ikkunasta pilkottaakin ensimmaiset vilaukset silmankantamattomiin jatkuvasta valkeudesta. Taivas ei muuten ole koskaan nayttanyt niin siniselta kuin taalla, mutta harvemmin jos koskaan sita on tullut oltuakaan nain lahella sita.

ps. Mikolle ja muille mopoikaisille tiedoksi, etta taalla saattais olla mukavaa paristella jollain endurolla!

Tags: Bolivia, Matkailu, Potosi, Salar de Uyuni, Sukel, Uyuni

Taas Copacabanalla…

7. 7. 2010 22:23

…tosin talla kertaa Boliviassa Titicaca jarven rannalla. Tanne saavuin tanaan aamupaivalla otettuani yobussin Uyuninsta La Paziin ja sielta sitten bussinvaihdon kautta tanne. Tama vaikuttaa oikein mukavalta pikkukylalta ja mun mieleeni on se, etta taalla on vetta (lue Lake Titicaca). Se on mukavaa vaihtelua polyisille vuoristoteille ja suola-aavikolle.

Viimeiset paivat tuli tosiaan vietettya Uyunin kylassa ja Uyunin suola-aavikolla (Salar de Uyuni), joka on maailman suurin lajissaan. Uyunin kylaa luotaantyontavampaa paikkaa on vaikea keksia, mutta safari suola-aavikolle oli mielenkiintoinen ja kaikinpuolin loistava (Kunhan ensin paasin matkaan). Safarista ajattelin tarinoida enemmankin kunhan kerkian, mutta sen aika ei ole tanaan, silla kohtapuoliin on lahdettava lepailemaan.

Huomenna ois tarkoitus kayda katsastamassa Isla de Sol, joka on Inkojen pyha saari ja jossa heidan tarustonsa mukaan aurinko on syntynyt.

Kirjoittelin aiemmin pitkan postauksen iPodiin, mutta kun en ole wifia onnistunut loytamaan niin se ilmaantuu tanne jossain vaiheessa myohemmin. Toivottavasti kuitenkin ennen suomeen paluutani!?

Tags: Bolivia, Copacabana, Matkailu

Siirtyminen korkeaan ilmanalaan

3. 7. 2010 17:21
Istuskelen parhaillaan Santa Cruz de la Sierran (korkeus merenpinnasta 500 metriä) Viru Viru nimisellä lentokentällä Subway aamiaista nauttien. Yön vietin “miellyttävästi” lentokentän penkeillä “nukkuen”. Täältä löytyi ilokseni ilmainen WiFi (vaikkakin taitaa olla jonkun liikkeen eikä tarkoitettu julkiseksi) ja olenkin viimeisen tunnin imenyt itseeni tietoa siitä mitä vaikutuksia korkealla ilman alalla voi tällaiseen tasaisen maan tallaajaan olla ja ei kyllä kuulosta hyvältä.

Suositusten mukaan korkealla siirtyminen olisi jhyvä tehdä hitaasti, mutta koska muutaman sadan kilsan matka Sucreen (3500m) olisi bussilla vienyt lähemmäs vuorokauden päädyin puolen tunnin lentoon. Sucresta ois vielä tänään tarkoitus jatkaa maailman korkeimmalla sijaitsevaan kaupunkiin Potosiin (yli 4000m). Täytyy vaan toivoa, että sukeltajan keuhkoista on edes vähän hyötyä tuolla ja saan riittävästi happea. Mikäli näin ei ole niin pääsen tutustumaan vuoristotaudin oireisiin omakohtaisesti. Oireita voi kuulemma lääkitä/estää Koka lehtiä pureksimalla ja Koka teetä juomalla. Jotain kaupallisia lääkkeitäkin on olemassa, mutta toivottavasti mun ei tarvitse tehdä tuttavuutta niiden kanssa!

Posted via email from sakuts’s posterous

Tags: Bolivia, Matkailu, Santa Cruz de la Sierra, Viru Viru

Football @ Rio de Janreiro

2. 7. 2010 21:49

Althoug the result of the game (Brazil – Netherlands) wasn´t what I expected and hoped the atmosphere was something I can´t even describe. Never ever have I been in an event with so many people. And what a reactions especially when Brazil made goal.

I have to say also that Brazilian people really are happy and enjoying their lives. After sour game it took maybe 15 minutes until Samba band arrived and everyone started to dance. Incredible!!! Al in all I had very good day and unforgottable experience.

Tags: Brazil, Football, Matkailu, Rio de Janeiro