TraveBLOGue

Archive for July, 2013

Bobby taxilla Guyanaan kuolemaa uhmaten

4. 7. 2013 4:59

WP_000414

Bobby taxi on nopea tapa siirtyä Paramaribosta Georgetowniin (Guyana) sanottiin. Se on helppo ja mutkaton luvattiin. No osuivathan nuo tavallaan oikeaan, sillä hinta oli kohtuullinen (25€ + lautat 15€) ja nopea se ainakin oli muihin vaihtoehtoihin verrattuna. Valitettavasti mainospuheet vain jättivät kertomatta, että tämä matkustusmuoto sopii vain ja ainoastaan niille, jotka tykkäävät flirttailla kuoleman kanssa tai joita elämä on muuten alkanut niin kovasti kyllästyttää.

Ongelma Surinamista Guyanaan matkustettaessa on se, että maiden välisen rajajoen Albinasta ylittävä lautta liikennöi vain kerran päivässä ja senkin reissun se tekee aamulla noin yhdentoista aikaan. Jotta lautalle ehtii julkisia käyttäen on matkalaisen yövyttävä Nieuw Nickeriessä, jossa ei ole yhtään mitään. Jos tämä vaihtoehto ei miellytä niin ainahan on olemassa taksi, jolla voi Paramaribosta lähteä matkaan yön pikkutunteina. Tälle vaihtoehdolle vain tulee hintaa melkoisesti, vaikka taksit Surinamissa halpoja ovatkin. Näin ollen Guyanalaiset haistoivat markkinaraon ja alkoivat liikennöimään Paramaribon ja Georgetownin väliä ns. Bonny takseilla eli huonoilla penkeillä varustetuilla Hiaceilla. Kaupunkien väliä sahaa joka päivä useita autoja ja ne lähtevät liikkeelle Paramaribosta 5-6 aikaan aamulla, noutaen matkustajat majapaikoistaan.

Tämän jälkeen kuljettaja iskee ns. tallaan pohjaan eikä sitä sieltä nosta ennen kuin saavutaan rajajoelle. En olisi ikinä uskonut, että Hiace edes kulkee 160km/h (mittarin mukaan), mutta se oli vauhtimme joka kerta kun mittariin onnistuin vilkaisemaan. Kuski ajoi kuolemaa uhmaten tätä vauhtia pimeällä ja sumuisella tiellä joka halkoi pieniä kaupunkeja ja kyliä. Käytännössä kaikki matkustajat pyysivät vuorollaan kuskia hiljentämään vauhtia, mutta hän ei korvaansa lotkauttanut. En ole eläissäni pelännyt minkään kulkuneuvon kyydissä niin paljoa. Tähän verrattuna Toba järven pikkubussi, joka ohitteli holtittomasti jopa neljä autoa rinnan kapealla, hädintuskin kaksi kaistaisella, tiellä oli lastenleikkiä.

Kun sitten viimein saavuimme rajajoelle ja pääsin autosta ulos huomasin täriseväni suht holtittomasti. Olipahan ainakin elämystä koko rahalla! Enpä usko, että nöäillä kavereilla on kovinkaan montaa vakioasiakasta. Itse ainakin seuraavalla kerralla valitsen minkä tahansa toisen matkustusmuodon!

ps. Juttelin Guyanan puolella samaan bussiin osuneiden kanssa matkustajien kanssa ja kaikilla oli suhteellisen yhtenevät kokemukset siitä miten kuskit Surinamin puolella ajoivat. Guyanaan päästyämme meidän kuskimme (joka vaihtui) ajoi melkoisen paljon rauhallisemmin, vaikka siltikin melkoista vauhtia. Hieman ennen Georgetownia kaveri onnistui myös hommaamaan itselleen ylinopeussakot.

Tags: Albina, Bobby taxi, Georgetown, Guyana, Matkustus, Paramaribo, Sapattivuosi, Surinam

St. Laurent du Maronin kokoomaleiri – Papillonin jalanjäljissä #2 (French Guayana)

2. 7. 2013 4:17

Portti

Viimeinen kohteeni Ranskan Guayanassa oli Saint Laurent du Maronin kaupunki aivan Surinamin rajan tuntumassa. Yöni vietin Carbet:ssa eli riippumattomajoituksessa n. 10 kilometriä kaupungista etelään oikein miellyttävän perheen luona ajettuani ensin yötä myöten n. 250 km matkan Kourousta St. Laurentiin. Aamusella suuntasin tieni paikalliseen turisti-infoon, josta voi varata kiertokäynnin St Laurent du Maronin kokoomaleirille, joka sijaitsee aivan kaupungin keskustassa. Tämä on se paikka, jonne kaikki Ranskasta lähteneet vankienkuljetusalukset saapuivat ja jonne vangit koottiin ennen kuin heidän lähetettiin Pirunsaarille tai jollekin muille n. 40 työleiristä, jotka sijaitsivat Ranskalaisen Guayanan alueella.

Johinkin paikkoihin alueella pääsee myös ilman opasta, mutta suurin osa vankilasta aukeaa vierailijoille vain oppaan kera. Minulla kävi oppaani ja kiertokäyntini kanssa tuuri, sillä oppaani puhui hyvää englantia (mikä ei ole lainkaan taattua täällä) ja toisekseen olin ainoa kävijä kello yhdeksältä aamulla, joten sain oppaan jakamattoman huomion ja kierrokseni sisälsi hieman ekstraa. Oppaani oli innoissaan ensimmäisestä kohdalleen osuneesta suomalaiskävijästä ja halusi kuulla minun puhuvan suomea ja kuittaamaan vieraskirjan suomeksi.

IMG_4827

Toisin kuin jotkin Pirunsaarten rakennukset tämän kokoomaleiri on säilynyt hyvin ja parhaillaan varsinaisten selliosastojen ulkopuolisia rakennuksia ollaan kunnostamassa päivittäiseen käyttöön. Käydessäni leirillä siellä oli menossa paikallisten alakoululaisten virkistyspäivä ja lapset opettelivat mm. ajamaan polkupyörillä sekä liikennesääntöjä. Mielestäni on hienoa, että vanhoille ja historiallisesti merkittäville rakennuksille keksitään järkevää käyttöä eikä niiden anneta vain rapistua tai pidetä niitä pelkkinä museoina.

IMG_4919

Leiri koostuu kahdesta osasta. Sisään tullessa saavutaan suurelle aukiolle, jonka ympärillä on leirin hallintorakennuksiä, keittiä, pesupaikka sekä perällä kaksikerroksiset “parakit”, joihin saapuvat vangit sijoitettiin. Tämä on se alue, johon pääsee tutustumaan itsekseen ja jota nyt kunnostetaan. Toisen osion muodostavat varsinaiset selliosastot, joihin sijoitettiin mm. hankalat tapaukset ja kuolemaan tuomitut.

IMG_4883

Se puoli, jossa selliosastot ovat jakautuu useampaan osaan ja sieltä löytyy omat osastonsa mm. kuolemaan tuomituille, hankalille tapauksille, vapautetuille vangeille, jotka palasivat vankilaan ja eristetysvangeille. Lisäksi siellä on erilaisia hallintotiloja, oikeussali, keittiö, jossa valmistettiin ateriat kuolemaan tuomituille sekä ruokahuone, jossa kuolemaantuomitut nauttivat viimeisen ateriansa. Kuoleman tuomiot täytettiin Giljotiinilla, mutta siitä on enää muistona betoniympyrä keskellä pihaa.

IMG_4876

Osa tästä alueesta on kunnostettu, sillä siellä kuvattiin jossain vaiheessa erään vangin tarinaan perustuva elokuva. Valtaosa alueesta on alkuperäisessä kunnostamattomassa kunnossaan ja sellien seiniltä ja lattioista voi lukea vankien tarinaa niihin raaputettujen nimien, kalentereiden ja kuvien muodossa.

Kuuluisin leirin selleistä on selli numero 47, jossa Papillonia säilytettiin. Tämän sellin lattiasta voi kahdesta kohtaa löytää Papillonin nimen. Se on myös selleistä ainoa, jonne ei pääse sisään, jotta nimet lattiassa säilyisivät myös tulevina vuosina.

IMG_4865

Kierros kokoomaleirillä oli erittäin mielenkiintoinen ja oppaan kertomat tarinat syvensivät kokemusta suuresti. St. Laurent du Maronin kaupunki vaikutti muutenkin mielenkiintoiselta ja siellä oli paljon kauniita kolonialistisia rakennuksia, jotka olivat säilyneet poikkeuksellisen hyvin. Näin jälkikäteen ajatelleen siellä olisi voinut viettää pidemmänkin aikaa.

Tags: French Guayana, kokoomaleiri, Matkailu, Papillon, Sapattivuosi, St Laurent du Maroni, vankila