TraveBLOGue

Pirunsaarilla – Papillonin jalanjäljissä #1 (French Guayana)

17. 6. 2013 4:44

IMG_4494

Kaikista lukemistani kirjoista Papillon on se jonka olen lukenut useimmin (n. 5-7 kertaa). Ensimmäisen kerran luin kirjan pienenä jollain euroopan matkallamme ja sen jälkeen olen palannut sen pariin säännöllisen epäsäännöllisesti aina muutaman vuoden välein. Elokuvankin olen katsonut muutamaan otteeseen. Vaikka kirjan tarina on melkoisen julma ja kammottavakin kiehtoo tarina minua koska se jos mikä kuulostaa melkoiselta seikkailulta*. Olen jo vuosikausia halunnut päästä käymään pirunsaarilla ja nyt viimein koitti aika toteuttaa tämäkin haave.

IMG_4589

Kuten kaikki Papilloninsa lukeneet tietävät saaria on kolme ja yhden niistä nimi on pirunsaari (Ile du Diable), muut ovat Ile Royal ja St Joseph. Saarten oikea nimi on Iles de Salut eli pelastuksen saaret, joka juontaa juurensa Ranskan yrityksiin asuttaa Ranskalainen Guyana. Maahan lähetetyt uudisraivaajat sairastuivat yksi toisensa jälkeen malariaan, dengueen ja muihin trooppisiin tauteihin ja viimein jäljelle jääneet pakenivat pelastuksen saarille, jonne sen aikaiset hyttyset eivät vielä olleet tietään löytäneet. Nyttemmin valitettavasti tilanne on muuttunut hyttysten suhteen. Englanniksi ja suomeksi saaria kuitenkin kutsutaan yleisesti pirunsaariksi.

IMG_4567

Saaret sijaitsevat hämmästyttävän lähellä mannerta, vain 14 kilometrin päässä Kourun, kaupungista. Tämän huomioonottaen on jokseenkin ihmeellistä, ettei juuri kukaan onnistunut noilta saarilta pakenemaan. Mutta kuten tarinakin kertoo merivirrat ja merenkäynti saarten ympäristössä on melkoista. Matka saarille tarittui Albartoss nimisellä katamaraanilla, jonka kulku oli mukavan leppoista.

IMG_4633

Kävimme saarista kahdella eli Royalilla ja St Josephilla. Valitettavasti pirunsaarelle maihinnousu on kielletty johtuen sen rantojen vaarallisuudesta. Kaikilla saarilla veteen meno ja uiminen kielletty, mutta tästä kiellosta eivät vierailijat juurikaan piittaa. Pirunsaaren ollessa auvoinna kävijöille siellä hukkui ja katosi useita ihmisiä, joten se päätettiin sulkea turvallisuussyistä.

IMG_4532

Ensimmäinen pysähdyksemme oli Royalilla, joka on saarista suurin ja jossa sijaitsivat rangaistuslaitoksen hallinto sekä työntekijöiden asunnot. Toki täytäkin saarelta löytyi myös vankiosastoja. Saaren rakennuksen ovat suhteellisen hyvin säilyneitä ja osaa niistä on restauroitu hienosti vanhaa kunnioittaen. Vierailu saarella oli mielenkiintoinen ja siellä sai helposti kulumaan sen 4 tuntia, jonka saarella vietin. Tältä saarelta löytyy myös majoitus mahdollisuus jos yöpyminen saarilla kiinnostaa.

Ile Royalilta löytyy mm. työntekijäiden lasten hautausmaa, kirkko, sairaala, vankilan johtajan talo sekä muita työntekijöiden asuntoja. Lisäksi siellä on vankiosastoja sisältäen mm. eristyssellejä ja normaaleja sellejä.

IMG_4677

Royalin jälkeen siirryimme St Josephille, jossa sijaitsi varsinainen suuri vankilä sekä suuri hautausmaa, jonne saarilla kuolleet työntekijät haudattiin. Vankeja ei saarille haudutta vaan heidän haudattiin mereen. St Joseph oli mielestäni saarista mielenkiintoisempi ja kauniimpi. Meren ääressä sijaitsevaa hautausmaata komeampaa paikkaa viettää iäisyyttään en voi juuri kuvitella. Mielenkiintoisinta oli kuitenkin tutkia saaren keskellä sijaitseva vanha vankilarakennus, jonka viidakko oli lähes kokonaan nielaissut sisäänsä. Tämäkin paikka oli virallisesti kiellettyä vyöhykettä siellä joskus sattuneiden onnettomuuksien johdosta eikä siellä muita näkynyt. Sisäänpääsy oli hieman hankalaa, mutta sisään päästy siellä liikkuminen sujui suhteellisen helposti sankasta kasvillisuudesta huolimatta. Itse vankila oli suuri ja se jakaantui useaan selliosastoon. Seiltä löytyivät mm. Papillonista tutu sellit, joissa katon virkaa toimittivat kalterit. Näiden sellien vartijat vartioivat aikanaan vankejaan ylhäältä käsin. Vankila oli pahasti raunioitunut ja viidakon nielaisema. Ellei tilanteelle tehdä mitään lähi vuosien kuluessa raunioituu paikka varmasti niin, että siellä kulkeminen tulee mahdottomaksi. St Josephilla on myös vankien rakentama uimapaikka, jonka käyttö on kuitenkin kielletty, mutta pohjoisrannikolta löytyy pienen pieni rantakaistale, joka on sen verran suojainen, että minä ja muutamat muut uskaltauduimme siellä uimaan.

IMG_4679

Kaikenkaikkiaan saaret tekivät minuun suuren vaikutuksen. Sen rakennukset ja historia ovat vaikuttavat. Miten näin kauniilla paikalla voi olla niin ruma historia. Vankilan sulkemisen jälkeen (1949) saaret ovat nimittäin saaneet olla melkolailla koskemattomina ja luonnon tilassa ja nyttemmin ne ovat hyvinkin kauniit.

IMG_4684

Kotiin palattua lienee taas aika kaivaa Papillon hyllystä ja lukea se kertaalleen. Uskoisin, että saan siitä nyt enemmän irti kun olen vieraillut niin pirunsaarilla kuin Saint Laurent du Maronin kokoomaleirilläkin. Lisää juttua tuosta leiristä tulee seuraavassa kirjoituksessa.

IMG_4786

* Kirjan tarinan todenperäisyydestä on esitetty monenlaisia arvioita ja nykykäsityksen mukaan Henri Charriere on koonnut kirjaan “parhaat palat” omasta elämästään ja muilta vangeilta kuulemistaan tarinoista.

Tags: French Guayana, Matkailu, Pirunsaaret, Sapattivuosi, vankila

One Response to “Pirunsaarilla – Papillonin jalanjäljissä #1 (French Guayana)”

Päivi wrote a comment on 18. 6. 2013

Pitihän se arvata, että sinä olet ensimmäisenä nuuskimassa kiellettyjä paikkoja ja uimassa kielletyillä rannoilla…You go bro! Kuulostaa seikkailulta!

Care to comment?