TraveBLOGue

I am at Paradise finally!

26. 6. 2009 21:34

Melko rankan ja vaiherikkaan päivän jälkeen saavuin eilen illalla viimein paratiisiin eli Caye Caulkerin atollille Belizeen.

Reissu alkoi herätyskellon pirinällä kello seitsemältä aamulla ja perillä olin joskus seitsemän jälkeen illalla. Valtaosa reissusta kysyi lähinnä vaan istuma lihaksia sillä vaikka matkaa oli vain noin 350 kilometriä niin bussissa tuli istuttua lähes yhdeksän tuntia. Rajamuodollisuudet menivät nopeasti ja sujuvasti ja Belizessä ei tarttenut edes täytellä mitään lappusia vaan tiskiltä sai leiman sen kummemmitta kysymyksittä. Meksikon rajaviranomainen piolestaan lisäsi taas käsitystäni siitä, että Meksiko on paska maa kiristämällä kaikilta bussissa olleilta 20USD per nenä jotta saimme maasta poistumisleimat. Loistavaa, mutta minkäs teet.

Varsinainen häslinki alkoi kun saavuimme Belize Cityyn. Jostain syystä tänne Caye Caulkeriin tulevien lauttojen aikatulut on väsätty siten, että tällä suht järkevään aikaan Meksikosta lähtevällä bussilla tulijat missaavat päivän viimeisen lautan noin viidellä minuutilla (siis aikataulujen mukaan). No me saavutiin vielä vähän aikatulusta myöhässä, joten toiveet lauttaan ehtimisestä ai olleet erityisen korkealla. Taksikuski joka päivysti bussiasemalla oli kuitenkin sitä mieltä että joskus veneet odottaa ja niinpä otimme sitten parin britin kanssa taksin satamaan. Myös muutama muu matkalainen teki saman ratkaisun, joten meitä oli neljä taksia kiitämässä Belize Cityn kujia aivan liian suurella nopeudella ja torvet soiden. Meidän kuski johti joukkoa ja huuteli ikkunasta ihmisille, että väistävät sillä hän ei ehdi jarruttaa…samaan aikaan jutellen meille ja ohjaten toisella kädellä, vauhdin ollessa lähellä sataa…

Melkoisen rallin jälkeen pääsimme sataman portille yhtenä kappaleena vain kuullaksemme ettemme pääse enää tähän aikaan sisään. Pikaisen pohdinnan jälkeen päätimme lähteä hostellia etsimään. Ajettuamme ehkä kilometrin keskustan suuntaan jostain toimiston ovelta joku ilmeisesti huusi kuskillemme, että veneessä on ollut jotain häikkää ja se ei olekaan vielä lähtenyt. Ja ei muuta kuin uukkaria tekemään ja takaisin satamaan. Jossa jo purimme laukut sutosta ja maksoimme kuskille, sillä vene ilmeisesti oli siellä vielä, mutta hetken päästä meille kerrottiin, ettei päästä veneeseen koska lipunmyynti on päättynyt. Voi per@#le, eivät tätä yhtään vaikeammaksi voi tehdä.

Vitutuskäyräs ja hämmennyksen kasvaessa pakkauduimme takaisin autoon ja olimme jo lähdössä hostellille kun joku satamasta huusi, että jossain toisessa laiturissa toisella puolella kaupunkia vois olla vene. Ja taas sitä mentiin. (Tässä vaiheessa meitä oli vielä kaikki neljä taksia kasassa). Reikäpäisen viiden minuutin pyrähdyksen jälkeen saavuimme torvet soiden jollekin laiturille ja siellä oli kuin oliikin vene juuri köysiä irrottelemassa… Kapteeni suostui ystävällisesti kiinnittymään uudelleen ja ottamaan meidät liputtomat kyytiin kunhan lupaisimme ostaa liput heti saavuttuamme saarelta. Valitettavasti vain kolme taksia tuli tänne letkassa ja niinpä yhden taksin matkustajat, jotka juuttuivat johonkin ruuhkaan eivät selvinneet veneelle.

Veneessä kaikki olivat yhtä hymyä! Oltiinhan juuri säästetty yksi yö Belize Cityssä haahuilua ja lisäksi kaikilla lieni myös kohtuullisesti adrenaliinia koneessaan. Joidenkin hymy tosin hyytyi kun oltiin ajettu noin kilometrin verran ja veneen kone laukesi! Mua ei enää siinä vaiheessa jaksanut mikään harmittaa. Tällaiset säädöthän on vaan osa tätä hauskuutta.

Vartin verran oltiin tuuliajolla ja ihmeteltiin, että mitä tapahtuu kunnes paikalle tuli vaihtovene, johon sitten kaikki kyytiläiset ja matkatavarat sekä rahti sisältäen yhden ruumisarkun ruumiineen siirrettiin ja taas matka jatkui! Tämä vene kestikin sitten koko tunnin mittaisen rypistyksen ehjänä ja pääsimme onnellisesti saarelle.

Muut olivat ilmeisesti sen verran poikki tai muuten halusivat majoitusta ylihintaan, että tarttuivat rannan häsläreiden koukkuun. Mä sen sijaan suiritin vielä iltajumpan kävelemällä kamoineni saaren päästä päähän mukavaa ja kohtuuhintaista majapaikkaa etsien ja löytyihän se, mutta meinas voimat kyllä loppua kesken… Ylläribonuksena täällä on tulevana viikonlppuan Lobster Festival ja siksi majapaikat täynnä. Luulenpa, että tulee syötyä hummeri poikineen sukeltelun lomassa.

Nyt painun tutustumaan kylään ja etsimään sukelluskeskusta.

Näkymä mun parvekkeelta Caye Caulkerissa

Näkymä mun parvekkeelta Caye Caulkerissa

Tags: Belize, Belize City, Caye Caulker, Leima, Matkailu, Sukellus

Belize – CaveTubing etc.

26. 5. 2006 18:47

Paikallisasutusta matkalla joelle

Hondurasista suuntasimme yönyli Belizeen, jossa toisalta olisi tehnyt mieli kovasti lähteä sukeltamaan, mutta kuuluisa BlueHole Lighthouse Reef:illä ja muutkin parhaat sukelluskohteet sijaitsivat niin kaukana Belize Citystä, johon ankkuroimme, että päätimme ottaa hieman rennommin ja lähdimme laskemaan luolastossa kulkevaa jokea traktorin sisärenkailla (CaveTubing) ja sen jälkeen kiertelimme Belizen pääkaupungissa.

Katson jokimaisemaa ja ymmärrän...

Joenlasku oli todella mukavaa ja rentouttavaa touhua ja siinä yhdistyi mukavasti kiertoajelu Belizen maaseudulla, vaeltelu sademetsässä sekä vesileikit ja uskomattomien luolien ja muiden maisemien ihailu. Tätä voi suositella kaikille, jotka eivät vettä pelkää.

Täältä lähdettiin luoliin!

CaveTubing on paikallisittain isoa bisnestä ja yrittäjiä on monia. Me osallistuimme cave-tubing.com:in järjestämällä reissulle ja valinta oli mielestämme oikein onnistunut. Firman omistavat ja sitä pyörittävävät nuoret kaverukset, mutta tästä huolimatta (jos sitä joku epäili) on toiminta erittäin professionaalia ja heillä on kaikki luvat ja planketit, joita laki tuolla päin maailmaan tällaisen toiminnan pyörittämiseen vaatii.

Pojat uimassa luolassa

Reissun hinta oli 45USD / nenä ja se sisälsi bussi matkan luolille, rajattomasti pullotettua vettä, menomatkalla maistiaiset paikallisesta cashew-viinistä sekä paljon mukavia tarinoita ja hyvää menoa. Ruokaa hintaan ei sisältynyt, mutta paluumatkalla pysähdyimme paikalliseen ravintolaan, josta kaikki (halukkaat) ostivat paikallisen kana&riisi annoksen hintaa 5USD – ei paha.

Jos joku miettii sopiiko joenlasku hänelle, niin vakuutan, että kuka tahansa, joka pystyy kävelemään sademetsässä, hyvillä poluilla, n. tunnin verran aloituspaikalle pystyy lähtemään nautiskelemaan tästä aktiviteetista. Virtakohtia joessa ei ole ja muutenkin lasku on lähinnä rennon letkeää lillumista ja uskomattomien luolien ihailua. Fyysisin osuus on sademetsässä kävely, eikä sekään todellakaan ole kovin fyysistä. Vaaramomenttia tai extremeä ei tähän reissuun (ainakaan minun asteikollani) sisälly, joten sitä hakevat joutuvat suuntaamaan muualle.

Rakennuksia Belize Cityssä

CaveTubingin jälkeen palasimme maan pääkaupunkiin Beliza Cityyn, jossa vietimme muutaman tunnin kierrellen ja paikallista elämää ihmetelle. Vaikka kyseessä oli pääkaupunki ei sieltä silti löytynyt suuria ja hienoja uusia rakennuksia vaan yleisilme oli melkoisen nuhjuinen ja köyhä. Silmiin pistävää oli se, että useiden julkisten rakennusten ja mm. sataman porteilla oli kyltit, joissa käskettiin jättämään aseet ulkopuolelle. Tämä ehkä kuvastaakin hyvin meininkiä, joka alueella on ennen vallinnut. Tällä hetkellä meno on rauhaisaa ja emme kokeneet oloamme uhatuksi tai edes epämiellyttäväksi missään vaiheessa, vaikka kävelimmekin joka piakassa pikkukujia myöten. Maa on itsenäistynyt vasta 1981 ja sen kyllä huomaa, mutta pikkuhiljaa olot maassa ovat parantuneet ja varmasti kymmenen vuoden päästä meininki on jo aivan erilaista – tiedä sitten onko se hyvä vai huono asia.

Satamaa...

Kaiken kaikkiaan meillä oli Belizessä(kin) oikein mukavaa. Itse Belize City ei tehnyt kovinkaan kummoista vaikutusta, mutta sademetsä ja joki sekä luolastot olivat upeita ja uskomattomia. Belizessa on toki myös mahtavia lomasaaria, joille useat risteily alukset kiinnittyvät Belize Cityn sijaan ja jonne omatoimimatkailijankin kannattanee suunnata, ellei ole jotain erityistä syytä mennä pääkaupunkia vilkaisemaan.

Tags: Belize, Belize City, Blue Hole, Cave Tubing, Honduras, Matkailu, Risteily, Saari, Sademetsä, Sukellus

Sukellussuunnitelmia Karibialla

24. 3. 2006 15:34

Olemme siis lähdössä Karibialle viettämään Honeymooniamme ja kun kerran maailman ykkösluokan sukellusmestoilla käydään niin emme toki voi jättää tilaisuutta käyttämättä. Olenkin tässä ahkerasti surffaillut netistä sukellusmahdollisuuksia, kohteita, operaattoreita ja hintoja mm. Cayman saarten, Belizen, Hondurasin ja Mexicon osalta.

Suunnitelmasukellsutensuhteenonseuraava:
30.3. Grand Cayman – Kaksi shoredivea Abank Watersportin kamoilla. Kohteena ainakin Eden Rocks
31.3 Roatan – Kaksi boat Divea Subwaydiversin kanssa. Kohteena ainakin Mary’s Place
2.4. Cozumel – Tarkoituksena olisi btehdä 2-3 dyykkiä ja käydä ainakin Palancar Reefilla, mutta käytännön toteutus on vielä auki..

Tags: Belize, Cayman Islands, Cayman saaret, Cozumel, Eden Rocks, Grand Cayman, Honduras, Karibia, Mary's Place, Matkailu, Mexico, OZ, Palancar Reef, Roatan, Sukellus, Suunnitelmat

Lähtöhetki

15:30

Nyt koitti lähdön hetki. Parhaillaan ollaan matkalla kohti Helsinki-Vantaata ja sieltä lennämme KLM:n ja NWA:n siivin New Yorkiin.

Nykistä lähdemme 26.3 risteilemään Norwegian Dawnilla kohti Karibiaa. Pysähsyssatamme ovat seuraavat:
29.3 Ochos Rios, Jamaica
30.3. Grand Cayman, Cayman Islands
31.3. Roatan, Bay Islands, Honduras
1.4. Belize City, Belize
2.4. Cozumel, Mexico
4.4 Great Stirrup bCay, Bahama Islands
6.4 New York, New York

Lopuksi vietämme vielä muutaman Päivän NYCin ihmeisiin tutustuen ja kotimaan kamaralle palaamme 10.4.2006.

Lisää tarinaa tulee tienpäältä, mikäli tietoliikenneyhteydet sen sallivat.

Tags: Bay Islands, Belize, Belize City, Cayman Islands, Cozumel, Grand Cayman, Great Cayman, Great Stirrup Cay, Honduras, Jamaica, Karibia, KLM, Matkailu, Mexico, New York, Norwegian Cruise Lines, Norwegian Dawn, NWA, Ochos Rios, OZ, Roatan, Suunnitelmat