Niin vierähti viikko Fernando de Noronhalla ja mukavaa oli. Saari on todella kaunis (ja kallis) ja sopivan kokoinen, jotta sen voi mukavasti ottaa haltuun viikossa. Paljon lyhyemmäksi ajaksi tänne ei kannata vaivautua siksi kalliit on lennot.

Netistä en ainakaan minä tahtonut oikein löytää tietoa saaresta ja sen majoituksista, sukelluskeskuksista yms. ja niinpä ajattelinkin kirjoittaa pienen matkaoppaan tänne aikoville. Kirjoittelen sen kuiten erilliseen lastuun.

Yleinen käsitys jonka saaresta netin perusteella saa on, että se on upea, mutta järkyttävän kallis paikka. Tämä pitääkin osittain paikkansa sillä tuskinpa missään muualla Brasseissa osataan turistia yhtä paljon rahastaa. Toisaalta saari sijaitsee kaukana rannikosta myrskyisän meren keskellä joten jonkinlaisia perustelujakin vähän kalliimmille hinnoille olisi kun kaikki tavarat pitää kuskata tänne joko meritse tai lentorahtina. Pääasiassa kalleus kuitenkin johtuu siitä, että saaresta on tarkoituksella tehty paremmanväen kohde ja sitä myöten esim, majoitukset ovat korkeatasoisia ja kalliita, mutta halvallakin pääsee jos haluaa. Itse yövyin Hospedaje Maria de Gouveiassa varsin kohtuulliseen 50 BRL / yö hintaan. Paikka oli mukava, siisti ja sijaitsi Vila dos Remeioksessa saaren vilkkaimmassa kylässä.

Viikon aikana ehdin sukellella neljänä päivänä (elämäni kalleimmat sukellukset, etenkin yösukellus), vuokrata motskarin päiväksi ja kiertää sillä koko saaren sekä lojua joka päivä mitä upeimmilla biitseillä. Täältä löytyykin koko Brasilian kauneimmaksi rankattu biitsi ja useampia TOP10 listalla olevia rantoja. Useimmiten päädyin minua lähinnä olleelle Praya de Cachorrolle joka olikin upea biitsi ja josta sai näppärästi myös ostettua virvokkeita löhöilyn lomassa.

Yksi saaren parhaista puolista on sen turvallisuus, jolle ei valitettavasti löydy vertaa muualta Brasiliasta. Kaiken kaikkiaan oleskeluni saarella oli oikein mukavaa ja leppoisaa ja kaihoisin mielin teen täältä lähtöä Rioon ja sitä kautta kotia kohti.

Posted via email from sakuts’s posterous

Parhaillaan olen Riossa ja odottelen Natalin koneen lähtöä. Huomenna ois tarkoitus olla puolen päivän jälkeen Fernando de Noronhalla.

Matkaan vaan tuli pieni mutka kun TAM hukkasi mun rinkkani. Tai sitten Venezuelan poliisit tms. Koomas vielä check-in:in jälkeenkin jotain. caracasin lentokentällä oli kyllä melkoinen show “turvatarkastusten” kanssa.

Isoin ongelma matkatavaroiden hukkumisessa on se, että Brasiliasta (tai ainakin Manauksesta) on melkein mahdoton löytää mun kokoisia vaatteita. Ja epäilenpä, että sieltä “autiosaarelta” jonne suuntaan vaatteiden hommaaminen on vielä pykälää vaikeampaa. Niinpä mun täytynee ostaa jotain varuiksi Natalin lentokentältä ja tapella sitten vakuutusyhtiön kanssa kuluista ellei laukku nyt seuraavan tunnin aikana mystisesti jostain ilmesty.

Tilastollisesti rinkan kuuluikin jo kadota, on tässä sen verran monta lentoa tullut lennettyä ilman matkatavaraongelmia. Mut no hätä, siellä saarellahan sopii varmaan kekkuloida palmunlehvään kääriytyneenä viikon ajan!?

Posted via email from sakuts’s posterous

Riossa ollaan ja majapaikkana toimii CabanaCopa Hostel, joka vaikuttaa ihan kelpo paikalta; Teki kylla hyvaa nukkua yo oikeassa sangyssa eilisen matkustamisen jalkeen. Matka Hyvinkaalta hostellille Rio de Janeirossa kesti kaikkineen suurinpiirtein 25 tuntia ja olo oli sen mukainen kun viimein paasin perille.

Tanaan ois ohjelmassa futismatsin katselua Copacabanalla ja iltasella lento Boliviaan. Ennen lkentoa ois viela tarkoitus vahan selvitella jatkoyhteyksia Bolivian puoplella, silla vaikka matkat ei siella kilometreissa kovin pitkia oliskaan niin bussilla kulkien niihin tuntuu menevan aikaa ihan jarjettomasti. 100 kilometria bussilla vie tuolla jotain 3 ja 8 tunnin valilta tiesta, kohteesta ja vuodenajasta riippuen.

Posted via email from sakuts’s posterous

Nyt sitten alkais tän vuoden kesälomat ja sen kunniaksi istunkin parhaillaan Helsinki – Vantaalla ja odotan Lontoon lennon lähtöä. Lontoosta jatkan suoraan Rio de Janeiroon.

Riossa ois tarkoitus seurata Brasilia – Hollanti futismatsi Copacabanalla miljoonan fanaattisen Brassifanin kanssa huomenissa. Matsin jälkeen otan lennon Bolivian Santa Cruz de la Sierraan, josta valun pikkuhiljaa maailman suurimmalle suola-aavikolle Salar de Uyuniin.

Nyt ois aika nousta koneseen, joten täältä tähän. Pasila, Porilaisten marssi!

Posted via email from sakuts’s posterous