TraveBLOGue

Viimeinkin Singaporessa

7. 6. 2007 17:58

Toissapaivana paastiin viimein Singaporeen ja vain yhden paivan suunnitellusta myohassa. Myohastyminen johtui siita, etta lauttamme Masbatesta Cebuun oli pari tuntia myohassa ja me emme sen vuoksi ehtineet Singaporen koneeseen. Lauttavuoroja Masbatesta tuli todella huonosti (lue vain tuo yksi paivassa) ja tuolla aikataululla ei ihan hirveasti pelivaraa ollut alunperinkaan, mutta tunnin myohastymisen olisimme ehka kestaneet.

Meni sitten reissun budjetti hieman uusiksi kun jouduttiin ostamaan sikakalliit uuden liput eika lauttayhtio luonnollisesti ottanut mitaan vastuuta tapahtuneesta.

Onneksi nyt kuitenkin ollaan taalla missa pitaakin ja ihan mukavasti on olo taallakin sujunut. Eilen kierreltiin kaupunkia ja tanaan oltiin Sentosalla.

Tags: Budjetti, Cebu, Lautta, Masbate, Matkailu, Sentosa, Singapore, Suunnitelmat

NYC Sightseeing

26. 3. 2006 2:59

Lukuunottamatta KLM:n hukkaamia laukkuja matka on sujunut hyvin. Tänään käytiin vaatteiden shoppailun jälkeen katselemassa manhattanin Downtownia. Nähtyä ja koettua tuli Ground Zero, NESE Wall Streetillä, Ellis Islandin lautta ja käveltyä tuli kilometri kaupalla.

Mukavaa oli mutta melkoisen viileää. Nyt Henna palelee sisälläkin. Toivottavasti ei ole tulossa kipeäksi.

Tags: Ellis Island, Ground Zero, KLM, Lautta, Manhattan, Matkailu, New York, Wall Street

Seikkailu Bruneista Kota Kinabaluun

15. 7. 2005 12:34

Matkan Bruneista Kota Kinabaluun piti olla melkoisen helppo ja yksinkertainen, mutta kuten niin usein ennenkin Borneolla ei tämäkään reissu mennyt ihan suunnitelmien mukaan!

Suunnitelma oli ottaa bussi lautta rantaan, sieltä lautta Labuanin veroparatiisi-saarelle ja sieltä toinen lautta Kota Kinabaluun. Aikaa moiseen piti aikataulujen mukaan mennä n. 4 tuntia ja suunnitelmissä oli kierrellä vähän Labuanillakin.

Johnny - bussiaseman hyvä haltia

Brunein bussiasema löytyy helposti Brunei hotellin kulmalta ja oikea bussikin löytyi sieltä vähällä vaivalla. Bussiin astuessani siellä oli jo yksi muu matkalainen sekä paikallinen henkilö, joka kovin auliisti jakeli neuvojaan ja kertoi vinkkejä. Osallistuinpa minäkin keskusteluun ja sain muutamia hyviä neuvoja Kotas Kinabalun suhteen. Hetken keskusteltuamme kaveri kysäisi, että tiedänkö kuka hän on ja koska hän esitti noin “oudon” kysymyksen – pitäisikö mun tuntea joko tavallinen Bruneilainen?! – niin kaivelin hetken muistiani ja sieltähän se löytyi: Johnny! Kaverin kutsumanimi on Johnny ja hän viettää päivänsä Brunein bussiasemalla matkalaisia PYYTEETTÖMÄSTI auttaen. Kaveri on mainittu jo useammassa Lonely Planetin painoksessa ja parissa muussakin kirjassa sekä lehdistä ainakin Timesissä ja jossain muussakin ja heppu oli moisista kunnianosoituksista syystäkin ylpeä. Itseasiassa hänellä oli kaikki muo jutut mukanaan muoviin laminoituina. Kaveri siis todellakin auttaa kaikissa ongelmissa mahdollisuuksiensa mukaan eikä oleta saavansa rahaa tms. palveluksistaan. LOISTO TYYPPI! Ja kun kerran törmäsin paikalliseen kuuluisuuteen niin täytyihän siitä fani-kuva saada. Jos siis kohtaatte ongelmia Bruneissa niin etsikään yllä olevassa kuvassa esiintyvä tyyppi (arvatkaa kumpi!) käsiinne!

Laiva Bruneista Labuanille

Lauttaranta sijaitsee vajaat 30 kilometriä keskustasta ja matka sinne bussilla kesti n. 40 minuuttia ja maksoi vissiin 2B$ (n. 1€). Lauttarannassa ostettiin liput Labuanille (n. 30B$) ja läpäistiin maastapoistumismuodollisuudet, Labuan kun kuuluu Malesialle, mutta on verovapaa vyöhyke. Täällä kaikki toimi vielä suhteellisen juoheasti ja melko sukkelasti pääsimme laivaan. Lyöttäydyin bussissa siellä olleen britin seuraan, koska olimme molemmat menossa Kota Kinabaluun ja on mukavaa kun tällaisella pidemmällä siirtymällä on juttuseuraa.

Pikavene Labuanilta eteenpäin

Laivamatka Labuanille sujui joutuisasti ja ennen kuin huomasimmekaan olimme jo etsiskelemässä Labuanilta lippuluukkua, josta saisimme lippumme Kota Kinabaluun menevään paattiin. Valitettavasti tässä vaiheessa homma alkoi tökkiä sillä päivän kahta viimeistä laivavuoroa ei jostain syystä – jota kukaan ei meille osannut kertoa – ajettu lainkaan. Hetken aikaa luulimme jo jumiutuvamme Labuanille, kunnes selvisi, että sieltä voi vuokrata pikaveneen…

Niinpä sitten otimme (yhteensä 8 henkeä) pikaveneen ja matkasimme sillä – takaisin ihan Brunein nurkille – lähimpään Malesialaiseen kylään, jost kulki edes jonkinlainen tie Kota Kinabaluun. Tämä matka kesti vajaan tunnin ja oli kyllä melkoinen elämys, mutta perille päästiin. Heti perille päästyämme mukana ollut Malesialainen pariskunta alkoi järjestellä taksikyytiä KK:n ja oletti meidän tulevan samaan taksiin kanssaan, joka meille sopikin mainiosti. Eipä tarvinnut itse tapella taksikuskin kanssa hinnoista. Meitä oli siis nyt neljä taksin tarvitsijaa ja sillä aikaa kun sovittelimme itseämme autoon bongasi kuski vielä kolme kyyditettävää lisää. Niinpä meitä sitten loppujenlopuksi oli seitsemän (7!) aikuista ihmistä MATKATAVAROINEEN + kuski pakkautuneena maasturiin. Kylläp ämua harmitti kun isoimpana sain etupenkin paikan. Muilla siellä takempana oli melkoisen ahtaan oloista kaikkien rinkkojen ja muiden tavaroiden keskellä.

Taksin RENKAITA vaihtamassa!

Harvoinpa olen autossa pelännyt, mutta tämä taksimatka oli kyllä unohtumaton. Vaikka auto vaikutti niin sisältä kuin ulkoakin melkoisen uudelta ja hyväkuntoiselta, niin jostain syystä sen ajo-ominaisuudet eivät sopineet lainkaan maantielle; Lieneekö alusta ja rengaspaineet yms. säädetty maastoajoa varten?! Aina kun nopeus ylitti suunnilleen 70km/h alkoi auto vatkata ja heittelehtiä aivan holtittomasti ja sen sai hallintaan vain hidastamalla viiteenkymppiin tai alle. Pari kertaa olin ihan varma, että nyt mennään metsään, jos käy tuuri tai sitten vastaan tulevan rekan alle!

Matkalla myös pysähdyimme kertaalle vaihtamaan MOLEMMAT takarenkaat, jotka olivat puhjenneet. Uskomatonta! Ei tuo renkaiden vaihto kyllä menoa kovinkaan kummoisesti parantanut, mutta ehkä se auto tuli siitä vähän vakaammaksi!

Viimein kolmen tunnin jurnuttamisen jälkeen pääsimme Kota Kinabaluun ja kun kapusimme ulos taksista ei meillä ollut hajuakaan siitä missä päin olimme tai minne meidän pitäisi suuntia. Tarkoituksemme oli mennä Backpacker Lodge – Lucy’s Homestay:hin, jota Brunein Johnny oli suositellut ja viimein sinne löysimmekin.

Tags: Borneo, Hotelli, Lautta, Malesia, Matkailu, Raha, Sademetsä, Viidakko

Brunei Darussalam

12. 7. 2005 16:03

Moskeija Bruneista

Ensin oli hankaluuksia päästä Mulun viidakkoon ja meno lykkääntyi parilla päivällä ja sitten kun piti suunnata takaisin niin lentokone hajosi ja jumiuduimme Muluun. Näiden sattumusten johdosta ei aikaa Brunein kiertelyyn juurikaan jäänyt vaan vietin siellä ainoastaan yhden yön. Siinäkin ajassa tosin ehti loistavasti nähdä keskustan ja tehdä pienen vene reissun taksiveneellä WaterVillageen.

Menin Brunei Darussalam:iin – kuten valtion virallinen nimi kuuluu – yksityisauton kyydissä Miristä. Hintaa matkalle kertyi 50RM ja aikaa kului n. 3 tuntia. Rajan ylitys sujui loistavan helposti, eikä mitään kamoja tarvinnut hilata autosta ulos, eikä niitä sen puoleen kyllä tsekattu autossakaan.

Majoitus Bruneissa

Kyyti vei mut valtion pääkaupunkiin Bandar Seri Begawan:iin ja siellä urheiluhallin asuntolaan, jossa maijoitetaan urheilukisojen aikana kilpailijoita ja muuna aikana reissaajia. Tämä on Brunein halvin majoituspaikka ja silti varsin asiallinen. Huoneissa on kaksi kerrossänkyä eli 4 henkiöä mahtuu huoneeseen, mutta kilpailujen ulkopuolella tuolla on kuulemma aina hyvin tilaa ja niinpä mäkin sain oman huoneen. Suihkut ja wc:t tosin ansaitsevat erityismaininnan saastaisuudestaan, sillä vaikka kaikenlaisia vessoja tuli nähtyä niin tämä vessa oli kyllä koko reissun pohjanoteeraus. Suihku oli jos mahdollista vielä hirveämpi ja ainoa koko matkalla, johon en viitsinyt mennä sen saasataisuuden vuoksi!

Bandar Seri Begawania

Majoituttuani (odotin henkilökuntaa yli tunnin) lähdin pienelle iltalenkille majapaikan ainoan toisen asukkaan kanssa. Tämä filippiiniläinen Jhun oli lähtenyt Bruneihin paremman tulevaisuuden toivossa ja etsi nyt kokin töitä, joita hän Filippiineilläkin oli tehnyt. Vielä ei ollut tärpännyt, mutta uskoa kaverilla tuntui riittävän. Yhdessä kiersimme kaupungin keskustan yöaikaan. Vaikuttavin kohde keskustassa oli Sultan Omar Ali Saifuddien Moskeija, joka yllä olevassa kuvassakin esiintyy.

Seuraavana aamuna heräsin jo ennen kukonlaulua ja lähdin seikkailemaan keskustaan ja otin taksiveneen WaterVillageen, jossa kiertelimme tunnin verran. WaterVillage, joka on kuulemma kaupungin ylpeys näytti kyllä meikäläisen silmissä melkoiselta slummilta, mutta onnellisen näköisiä ihmisiä siellä näytti asuvan ja se kai on tärkeintä. Melkoisen kotrastin muodosti em. moskeija ja heti sen vierestä (10m moskeijan aidasta) alkava WaterVillage.

WaterVillage moskeijan vieressä

Kierrettyäni kylän totesin, että voinkin jatkaa matkaani kohti Kota Kinabalua. Niinpä hain tavarani ja painuin bussiasemalle etsimään lauttasatamaan menevää bussia.

Tags: Asunto, Australia, Lautta, Matkailu, Urheilu, Viidakko

Poliisin kiinnostuksen kohteena (NZ)

18. 5. 2005 7:13

Tasta lupasin kertoa enemman. Kun olin ajamassa Rotoruasta kohti Aucklandia palauttaakseni auton minulla oli hieman kiire ja koska NZ:ssa ei mitaan ohitusteita tunneta kulkee liikenne aina kaupunkien lapi. Roikuin jostain kaupungista lahdettyamme parikymmenta kilometria parin rekan perassa ja sitten kun viimein ohituskaista (niita on paikoitellen) alkoi niin kiihdytin kinnerini huimaan vauhtiin. Juuri kun olin paasemassa edummaisen rekan ohi vastaa tuli poliisi, joka ystavallisesti pisti vilkut paalle ja lahti peraani.

Nopeutta mulla oli n. 125km/h, silla sita piti kerta hiukan varastoon, jossa tuolla automaattivaihteisella ja pienikoneisella Nissanilla paasi lyhyella ohituskaistalla ohi. Rajoitushan kaikkialla piatsi kaupungissa on 100km/h eli mulla oli 25km/h liikaa.

Pysahdyin kiltisti odottamaan poliisia tien sivuun (ja ne perhanan rekatkin meni taas musta ohi). Poliisiseta sitten tuli autolle ja kertoimulle, etta olin ajanut vahan turhan kovaa ja pyysi nahda ajokorttini. Todettuaan, etta auto on vuokrattu ja ihmeteltyaan ajokorttini suurta fyysista kokoa se kysyi asunko maassa vai olenko siella lomalla. Vastasin olevani lomalla ja juuri menossa palauttamaan autoa ja sitten suuntaan Cairnsiin.

Poliisi pyysi minua puhumaan alkometriinsa (ihan oikeasti). Mina poika sitten tein tyota kaskettya ja puhuin alkometrissa olevaan reikaan ja mittari ilmeisesti sitten juttujen tason perusteella paattelee kuinka kannissa kuski on. Mun juttuni olivat ilmeisesti niin saalittavia, etta hetken siina viela mietiskeltyaan ja nimeni ylos otettuaan poliisi totesi, etta ajeleppa jatkossa hieman rauhallisemmin niin saastat paljon rahaa, ja paasti mut menemaan varoituksella! Tuhannet kiitokset siita!

Tags: Auckland, Cairns, Lautta, Matkailu, Raha, Uusi Seelanti