TraveBLOGue

Hyvä uusi ravintola Hangossa

10. 8. 2005 17:18

Hangon Casino

Tulipas sitten Hangon reissulla myös testattua uusi Hangon Casinolla sijaitseva Culma-ravintola, joka osoittautuikin loistavaksi valinnaksi.

Söimme alkupaloiksi antipasto lautaset, jotka sisälsivät kolmea lajia alkupaloja. Hinta ko. lautaselle oli 4€/lautanen ja se oli alkupalaksi reilun kokoinen. Omani sisälsi oliiveja, parmankinkkua ja valkosipulibruchettoja. Pääruuaksi söin Grillipihvin härän marmoriulkofileestä + valkosipuli-gorgonzolavoi ja ranskalaisetperunat hintaan 14,50€. Mikko söi Savumozzarellalla täytetyn broilerinfileen, basilikaperunoilla, parmankinkkulastulla ja tomaattikastikkeella hintaan 13,80€. Palvelu ravintolassa oli loistavaa ja ruuat tulivat nopeasti. Ainoa negatiivinen asia olivat paikan vessat, jotka ovat siis koko Casinon yhteiset ja ne olivat aivan sikamaisessa kunnossa ja osa ei toiminut lainkaan.

Aiemmin meillä on ollut vaikeuksia löytää Hangosta muuta hyvää kuin meren herkkuja, esim. Piratessa on ruoka toisinaan hyvää ja toisinaan kelvotonta ja palvelu on aina kehnoa. Hyvä pizzaa sen sijaan saa Nadinilta, mutta ei sitä jaksa aina syödä.

Culman ruokalistan (PDF) löydät täältä!

Käykääpä testaamassa Culma kun Hangossa päin liikutte!

Tags: Matkailu, OZ, Uusi Seelanti

Poliisin kiinnostuksen kohteena (NZ)

18. 5. 2005 7:13

Tasta lupasin kertoa enemman. Kun olin ajamassa Rotoruasta kohti Aucklandia palauttaakseni auton minulla oli hieman kiire ja koska NZ:ssa ei mitaan ohitusteita tunneta kulkee liikenne aina kaupunkien lapi. Roikuin jostain kaupungista lahdettyamme parikymmenta kilometria parin rekan perassa ja sitten kun viimein ohituskaista (niita on paikoitellen) alkoi niin kiihdytin kinnerini huimaan vauhtiin. Juuri kun olin paasemassa edummaisen rekan ohi vastaa tuli poliisi, joka ystavallisesti pisti vilkut paalle ja lahti peraani.

Nopeutta mulla oli n. 125km/h, silla sita piti kerta hiukan varastoon, jossa tuolla automaattivaihteisella ja pienikoneisella Nissanilla paasi lyhyella ohituskaistalla ohi. Rajoitushan kaikkialla piatsi kaupungissa on 100km/h eli mulla oli 25km/h liikaa.

Pysahdyin kiltisti odottamaan poliisia tien sivuun (ja ne perhanan rekatkin meni taas musta ohi). Poliisiseta sitten tuli autolle ja kertoimulle, etta olin ajanut vahan turhan kovaa ja pyysi nahda ajokorttini. Todettuaan, etta auto on vuokrattu ja ihmeteltyaan ajokorttini suurta fyysista kokoa se kysyi asunko maassa vai olenko siella lomalla. Vastasin olevani lomalla ja juuri menossa palauttamaan autoa ja sitten suuntaan Cairnsiin.

Poliisi pyysi minua puhumaan alkometriinsa (ihan oikeasti). Mina poika sitten tein tyota kaskettya ja puhuin alkometrissa olevaan reikaan ja mittari ilmeisesti sitten juttujen tason perusteella paattelee kuinka kannissa kuski on. Mun juttuni olivat ilmeisesti niin saalittavia, etta hetken siina viela mietiskeltyaan ja nimeni ylos otettuaan poliisi totesi, etta ajeleppa jatkossa hieman rauhallisemmin niin saastat paljon rahaa, ja paasti mut menemaan varoituksella! Tuhannet kiitokset siita!

Tags: Auckland, Cairns, Lautta, Matkailu, Raha, Uusi Seelanti

Rahat ja luottokortit (NZ)

7:06

Uudessa-Seelannissa hyvaksytaan melkein jokapaikassa (paitsi McDonaldsissa) kaikki yleiset luottokortit. Hieman hammentavaa sen sijaan on se, etta vaikka suomea pidetaan teknologisesti edistyneena maana, niin korttimaksaminen on meilla ainakin ihan lapsen kengissa.

NZ:ssa kortilla maksetaan JOKA PAIKASSA siten, etta se vedetan itse maksupaatten lapi ja valitaan kaytetaanko luottokortti vai jotain muuta ominaisuutta ja taman jalkeen joko nappaillaan PIN tai siten tulostetaan kuitti, joka allekirjoitetaan. Jos kaytta PIN-koodia niin myyja ei edes hjalua nahda koko korttia, mutta jos allekirjoitta niin sitten nimikirjoitusta verrataan kortissa olevaan.

Itse suosin aluksi PIN-koodia sen helppouden vuoksi, mutta koska sen kanssa tuli muutaman kerran ongelmia – eli koodi ei jostain syysta kaynytkaan vaikka oli ihan oikein – niin siirryin kayttamaan allekirjoitusta.

Huoltoasemilla taas ei mitaan automaatteja ole vaan kortilla maksetaan aina sisalla olevalle kassalle ihan normaalisti!

Paikalliset setelit ovat hauskan nakoisia. Ne on tehty muovista ja ne VENYVAT, tasta syysta kaytannossa kaikki setelit ovat aina hieman erikokoisia, mika saattaa hammentaa aluksi. Kolikot ovat isoja ja painavia. Ilmeisesti taalla viela halutaan, etta kolikkoon kaytetty materiaali on saman arvoinen kuin kolikon nimellisarvo :) .

Tags: Australia, Luottokortti, Matkailu, Raha, Uusi Seelanti, Valuutta

Musiikki & Radio (NZ)

7:02

Ajattelin – kokeneena Uuden-Seelannin kavijana :) – mainita muutamasta seikasta, jotka kiinnittivat huomioni.\

Uusi-Seelantilainen musiikkihan on paskaa… ainakin se mita mun autoni radiosta tuli oli melkoisen tasapaksua ja yhdentekevaa tuubaa. Muutenkin radiokanavien suhteen ei ollut liikaa valinnan varaa ja kaikilla tuntui olevan sama sisalto eli paljon uutisia ja mainoksia ja vahan musiikkia ja sekin paaasiassa huonoa. Jouduinkin useamman kerran sulkemaan radion ja ajlemaan mukavan hiljaisuuden vallitessa kun ei sita tauhkaa kestanyt kuunnella. Eli omat CD:t tai kasetit (jep, autossa oli vain kasettisoitin) mukaan kun tuonne menette.

Tags: Aasia, Matkailu, Musiikki, Uusi Seelanti

Wai-O-Tapu & Taupo Hot Bath (NZ)

7:01

Paatin pitaa Rotoruaa tukikohtanani ja tehda sielta iskuja lahiymparistoon. Ensimmaisen paivan kohteena oli Wai-O-Tapu Thermal Wonderland n. 30 kilometria etellaan Rotoruasta. Nimestaan huolimatta paikka oli oikeasti todella upea monine kuumine lahteineen, muta altaineen ja erivarisine lampineen ja jarvineen. Alueella oli myos Lady Knox Geysir, jonka purkaus oli hienoa katseltavaa. Vietin alueella kolmisen tuntia, jossa ajassa katsasti perusteellisesti kaiken mita siella oli.

Minulla ei ollut varsinaista suunnitelmaa minne tuolta suuntaisin, mutta olin harkinnut menevani katsomaan Huka Falls:ia Taupon kaupungissa, mutte ollut varma viitsinko ajaa yli 100 kilometria edestakaisin tuon takia. Geysirilla tapasin sveitsilaisen pariskunnan, joka kertoi Taupossa olevasta kuumastalahteesta, joka valuu jokeen, ja jossa voi uida ja se ratkaisi asian ja paatin suunnata Taupoon. Tama olikin erittain hyva paatos.

Kaytyani matkalla Huka Fallsilla, joka oli hieno loysin vaivatta joelle. Paikka oli melkoisen pieni ja huomaamaton, mutta sitakin MAHTAVAMPI! Metsasta laski parin altaan kautta jokeen, jossa Huka Falls:kin on kuuma puro ja naiden yhtyma kohdasta loysi taatusti itselleen sopivan lampoista vetta. Vesi putosi jokeen metrin korkeuisesta vesiputouksesta, jonka alle saaattoi menna kylpemaan, silla vesi oli juuri niin kuumaa, etta siina saattoi olla palamatta. Koko paikka oli luonnon muovaama, eika sinne ollut rakennettu mitan muuta kuin silta yli puron, joten sikalikin paikka oli hieno. Kollottelin joessa kolmatta tuntia ja yli puolet ajasta paikka oli yksin minun. Parasta oli lohota niin, etta puolen kropasta oli kuumassa ja puolet kylmassa vedessa. Sanoisin, etta tama oli parasta, jota Uudessa-Seelannissa koin! Kaykaa hyvat ihmiset ehdottomasti taalla, jos liikutte pohjois-saarella.

Joelta suuntasin katsomaan Craters of the Moon:in aluetta, jossa on kymmenia erikokoisia kraatereita ja kiehuva mutra-allas ja sielta hoyrykenttaa (jossa siis tuotetaan thermaalista energiaa) ihmeteltyani ajoin takaisin Rotoruaan ja painuin nukkumaan rattivasyneena!

Tags: Australia, Matkailu, Uusi Seelanti

Cathedral Cove & Hot Water Beach (NZ)

6:34

Tama tarina tulee nyt hieman myohassa, mutta on kertomisen arvoinen…

Toisena kokonaisena Uuden-Seelannin paivana ajoin yopaikastani Hahei Beachille, jossa nautin aamiaiseni kirkkaassa auringon paisteessa rannalla istuen ja meren kohinasta nauttien. Aamiaisen jalkeen oli reippailun vuoro, joten patikoin Cathedral Cove nimiseen paikkaan. Aikaa patikointiin – sisaltaen perillaoloajan n.30min – meni kaikkineen reilut kaksi tuntia ja matka perille oli pienta polkua, joka mutkitteli metsassa ja sisalsi vain yla- ja alamakia, tasaista ei ollut nimeksikaan. Muta polku oli mielenkiintoinen ja maisemat kauniit!

Kavelyretki oli ehdottomasti vaivan arvoinen, silla maisemat perilla olivat aivan kasittamattomat. Cathedral Cove on luonnon muovaama tunneli mereen tyontyvan niemen lapi. Se on n. 15 metria korkea ja kolmion muotoinen, josta nimi. Liskaksi alueella on hienoja pienia saaria ja upea meresta montakymmenta metria kohoava hain hampaan muotoinen kallio. Koska paikalle ei paase kuin kavellen kohtuullisen pitkan matkan ei siella myoskaan ole vaen tungosta vaan muutama hassu ihminen, taman vuoksi paikka onkin sailynyt niin hienonan ja koskemattomana. EHDOTTOMASTI KAYMISEN ARVOINEN PAIKKA!

Hahei Beachilta suuntasin kohti Hot Water Beachia, jonne saavuin sopivasti kello kahden aikaan, kun vuorovesi oli matalalla ja kuumat lahteet esilla. Ranta on saanut nimensa siita, etta laskuveden ollessa alhaalla, rantahietikolla aivan vesirajassa on kuumia lahteita, jotka saa esiin kaivamalla hiekkaa pois. Parhaissa paikoissa ei tarvitse kuin kaivaa jalalla kolmisen senttia ja vesi polttaa niin, etta jalka on pakko ottaa pois! Siell aihmiset kaivoivat lapioilla itselleen altaita, joissa sitten kollottelivat. Mina en allasta kaivanut, mutta seisoskelin kuumassa lahteessa katsellen lainelautailijoita, jotka taiteilivat aallokossa. Hieno piakka tamakin!

Hot Water Beachilta sitten suuntasinkin Rotoruan kaupunkiin vulkaaniselle alueelle ja aivan liian pitkaan tuskailtuani paadyin todella mukavaan Backpackersiin nimeltaan Funky Green Voyager. Omistajat olivat erittain tietoisia ymparistostaan, mutteivat onneksi tuputtaneet aatettenempaa kuin vain kehottivat kierratykseen. Hieman alkuun pelotti, etta minkalaista fanaattisuutta tuolla kohtaa kun GreenPeacen tarroja yms. oli ympariinsa.

Tags: Matkailu, Saari, Uusi Seelanti

Cairnsissa ihmeenkaupalla…

6:34

…tai sitten ei!

Eilen meinasi kylla hihat palaa ihan totaalisesti Qantaksen saatamisen kanssa. Lento itsessaan meni hyvin, mutta kentalle ja koneeseen paasy oli melkoisen tuskan takana.

Lentokenttabussin pysakki olikin n kilometrin paassa heidan omaan karttaansa merkitysta paikasta, mutta onneksi ystavallinen kuski otti mut kyytiin keskella ruuhkaa, vaikkei pysakkia ollutkaan. Tata ennen olin harhaillut parikymmenta minuuttia saateessa pysakkia kartan avulla etsien ja kaikilta ohikulkijoilta kysellen. Kun siten viimein paastiin kentalle niin kuski viela jatti mut vaaran terminaaliin.

Kun viimein olin n. 1h10min ennen koneen lahtoa oikeassa paikassa pakkasin rinkan pakattua lentokuntoon ja menin viemaan sita check-in:iin niin ilmenikin, etta koneen lahtoa on aikaistettu 40 minsaa ja se lahtee noin vartin paasta. Eipa muuta kuin hirvealla kiireella juosten lapi koko terminaalin toiseksi kauimmaiselle portille ja sitten sielta takaisin vahan matkaa ostamaan maasta-poistumis-vero-tarra ($25NZ), jota kukaan ei tietenkaan neuvonut ostamaan ennen kuin portilla.

Kun viimein paasin hikisena portille kolmea minuuttia vaille uuden lahtoajan ei boardingia oltu viela aloitettukaan. Siina sitten vartti odotettiin, etta paasi koneeseen ja viela koneessa odotettiin melkein puolituntia, etta saatiin viimeisetkin kyytiin ja sitten lahdettiin viisi minuuttia alkuperaisesta ja 45 minuuttia uudesta l;ahtoajasta myohassa. Tassa vaiheessa ketutti melkoisesti kun hikisena ja janoisena istuin koneessa odottamassa lahtoa.

Lento Sydneyn meni hyvin ja kentallakin kaikki toimi hyvin, paitsi, etta tama oli eka kentta, missa terminaalien valisesta liikenteesta joutui maksamaan (4AUD). Lento Cairnsiinkin meni JetStarilla hyvin. Koneena oli ihan uusi Airbus A320-232 ja ainoa valituksen aihe oli, ettei selkanojia saanut kallistettua lainkaan.

Cairnsin kentalta otin airport-shuttlen Tropical Days hostelliin ja hostellilla olin n. 23:30 paikallista aikaa.

Tags: Australia, Cairns, Matkailu, Sydney, Uusi Seelanti